Tohtori Ylkkänen ompeli Jeremiaan jalkaan monta tikkiä. Puussa kiipeily päättyi kuten arvata saattaa ja putous maahan oli ainakin kolme metriä.

Nyt tarvitaan ajankulua. Kirjat on luettu ja pelejä pelattu. Pihaan rakennettiin nuotiopaikkakin, koska tuli kiehtoo poikaa suuresti.

Kesätytöt aikovat ilahduttaa toipilasta järjestämällä häät Mette-Maaritin ja Haakonin malliin. Morsiamia on nyt kaksin kappalein, mutta sulhasia puuttuu. Isäntää ja veli-Heinosta ei hyväksytä enää nykyisin mihinkään näytelmään entisten kokemusten perusteella. Komea lankomieheni Kovanen kyllä kelpuutettaisiin, mutta hän ei ole paikalla. Ehdotus Miksosta saa aikaan hihityskohtauksen ja soman punan poskille, minkä tulkitsen hyväksymiseksi. Suomen valtio on kuitenkin aika tarkka ja tuskin antaa lomaa armeijasta keskellä viikkoa, vaikka kaksi morsianta odottaisi sulhasekseen.

Käsistään kätevä poikamies-Pesonen pelasti tilanteen ja tekaisi moottorisahalla puusta sulhaset. Mitäpä mies ei tekisi, ettei itse joutuisi uhriksi! Nimiehdotuksia puusulhoille tulvi joka puolelta. Miltä kuulostaisi Kalle Tappinen? Entä Puupää-Pesonen? Voiton vei jostain syystä Mikko & Mikko. Näitä sulhasia pitää kylläkin häävalssissa kantaa, samoin juhlista kotiinkin, mutta liekö tuo niin harvinaista. Näytelmä esitetään juhannuksena ja kaikki joululta jääneet tähtisadetikut on jo ripustettu tanssipaikan eli saranin orrelle. Toivottavasti Jeremiaan jalka paranee siihen mennessä.

Nuotion luona istuvat usein myös isäntä, veli-Heinonen ja lankomies Kovanen. Miehet kertovat kaikenmaailman juttuja, jotka tarkkakorvainen poika toistaa minulle kun yritän saada häntä nukkumaan. Esimerkiksi: poikamies Pesonen oli yöpynyt luostarissa, eikä tiennyt että siellä oli ovet aina auki. Kun hän heräsi, vuoteen ympärillä oli naisia. Keskustelu meni näin: -Mitä te haluatte? -Rauhaa. -ULOS! Eipä ihme että hän on pysynyt poikamiehenä.

 

Nuotiolla on myös mietitty, miten monta Keri- alkuista paikannimeä täällä on. On Keritori, Kerihovi,ym. Voitaisiinko tälläiseen pitäjään valita vuosittain oma Keri-pukki? Kiellän jyrkästi keskustelun aiheesta, vaikka isäntä ja veli-Heinonen ovat jo nimenneet useita ehdokkaita. Iltaisin nuotiolla paistetaan makkaraa. Isäntä onkin varma, että suomalainen mies sairastuu keripukkiin, ellei saa kerran päivässä HK-n sinistä. Lankomies Kovanen vastustaa tälläistä mässäilyä, hengen ravinto on tärkeintä. Kun ihmisraukkoja houkutellaan baareihin, terasseille ja kauppakeskuksiin, ja sanotaan ,että ottakaa tai jättäkää, ne ottavat kuitenkin. Sitten tulee ‘olemisen sietämätön keveys’-tila ja ‘pahuksen omatunto’-tila, jne.

Kovanen itse on kasvissyöjä ja voimaa ja iloa elämäänsä hän saa esimerkiksi halailemalla puita metsässä.

Isäntä on sitä mieltä, että halauskyky menee kokonaan, jos vain puupökkelöitä rutistelee. Veli-Heinonen toteaa, että pitää ainakin halailla huojuvia puita, että vaimollakin on sitten jotain iloa tiedossa, koska harjoitus tekee mestarin! Sulje Jeremiaan korvat pannulapuilla, mutta hän onkin jo silmät innosta loistaen kuuntelemassa Kovasen kertomusta Intiasta. Siellä pyhä, henkinen mies asui korkean pylvään päässä monta vuotta. Näen jo sieluni silmillä pojan ryhtyvän toteuttamaan vastaavanlaista ideaa ja sanon tiukasti, että täällä ei saa kiivetä puuhun eikä pylvääseen enää ikinä. Hänen pitäisi jo jalka tikattuna ymmärtää, että hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettu poika istuu vaan kannon päässä. En ole yhtään varma, totteleeko hän minua.

Kun miehet alkavat muistella, miten kesätytöt opettivat Kaisaa ja minua uimaan lehmää vanhalla tyylillä, he ovat tukehtua nauruun. Heitän sangollisen vettä nuotioon ja lopetan nämä iloiset illanvietot.

Tästä alkaen istutaan sohvalla takan lämmössä. Kun katsoo kolmea tv-kanavaa yhtä aikaa ja välillä tekee taukoliikuntaa jääkaapille ja takaisin, ei ainakaan jää aikaa joutavalle suunsoitolle.