Tänä kesänä säätieteilijät ovat olleet oikeassa: aina kun he lupasivat sadetta, takuulla satoi. Voi lomalaisia! Eila tosin oli tyytyväinen, hänen lomansa aikana ei satanut kuin kahtena päivänä. Viiden pisteen kysymys: Miten se on mahdollista? Eilan loman pituus oli kolme päivää.

 

Mummoni lauleli joskus lapsia tuudittaessaan: ”Mänkee työ pilevet Pietolaan, sielä sitä vettä tarvitaan, sielä on kaivot kuivillaan, ja lapsetkii on kastamatta”. Lähdimme Eilan kanssa retkelle Pietolansaareen. Nyt oli satanut sielläkin. Mutta Jumalan selän takana paikka todella oli, matkaa kertyi melkein sata kilometriä. (Toisaalta, mikäpä olisi turvallisempi paikka, kuin Jumalan selän taus!)

Lossin kautta mentiin, ja sekin lähti liikkeelle vasta sitten, kun maito-auto joutui samaan kyytiin. Saaressa on yksi maitotila, jonka takia auto käy siellä joka toinen päivä. Meidän retkemme tarkoitus oli tyrnimarjojen poiminta. Lossinkuljettaja-rouva kertoi että ”uamula ol jo rastasparvi marjojen kimpussa, mut ei ne kaikkii ou syöneet kun sielä on ne seksinauhat.” Kuulosti vähän erikoiselta, vilkuilimme Eilan kanssa toisiamme kummeksuen.

 

Pensaat olivat täynnä kullankeltaista marjaa, ja videoista puretut kasettinauhat oli viritelty lintujen pelokkeeksi, ja tuuli vingutti niitä iloisesti. Paikan isäntä naureksi että ”ne nauhat ol jo niin loppuun kahotut, mut vielähän noista iän kuuluu.” Hän toi kauhakuormaajan, ja nosti emäntänsäkin kauhassa ylös marjanpoimintaan. Parin tunnin päästä levitimme eväät kaivonkannelle, ja huusimme isäntää päästämään emännänkin kahville.

 

Emäntä kertoi että kun he lopettivat karjanpidon, hän lähti opiskelemaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Asia oli aina kiinnostanut häntä kovasti ja tämä puhdas saari oli ihanteellinen paikka tehdä vaikka kukkatippoja. Hän oli tuloksekkaasti hoitanut heidän Sissi-koiraansa, joka pelkäsi saaren ainoaa hevosta. Kun se näki hevosen, se juoksi talon toisen koiran, Anteron, selän taakse ja piipitti siellä kuin nainen. Antero nousi korkeaksi hevosta vastaan ja suojeli Sissiä.

Emäntä näki että minäkin tarvitsisin hoitoa, ja innostuin heti asiasta, koska olen niin utelias ihminen. Hän epäili että kilpirauhanen ei ehkä toimi kunnolla, mutta se ei ole itsenäinen sairaus, vaan sairauden syy. Hän antoi hoitavan yrttisaunan ohjeen. Kokeilin sitä jo heti kotona: kolmea eri yrttiä polvien tasalla vadissa ja kolme lehtipuun oksaa ylälauteella vadissa. Istutaan tunnin verran miedossa löylyssä. Ennen ja jälkeen löylyn ryyppäsin vettä isosta saavista, koska hän neuvoi että pitää juoda paljon. Vesi oli kylmää, märkää, ja hyvää, ja nyt on tuntunut siltä kuin kilpirauhasen toiminta olisi jo vilkastunut.

 

Talon lapset tulivat leikkimään hippasta pensaiden väliin, ja voittaja sai silittää kaksi minuuttia Eilan hienoa mersua. Hävinneille jäi vain katsomisen ilo. Tilan vanha emäntä oli tullut käymään, hän asuu jo vakituisesti kaupungissa. Siellä on hyvä olla, hän kiitteli. Aina kun tarvitsee lähteä kauppaan, tulee Pauli hakemaan. Siis palvelu-auto Pali, tarkensi isäntä.

 

Kotiin piti joutua neljän lossille, aikataulut rajoittavat kulkemista saarelaisillakin. Tullessa ajoimme Retretin ohi, jossa oli Thesleff-näyttely kesällä. Eila kertoi kuinka hän oli nuorena tyttönä lennättimessä töissä. Tunnollisesti hän aina varmisti että nimet tulivat oikein. Kerran oli sähkeen saajana rouva Thesleff, ja Eila varmisti puhelimessa kirjaimet: Tauno, Heikki, Eero, Seppo, Lauri, Eero, Faarao, Faarao. Hän lähetti sähkeen eteenpäin, mutta jossain välissä joku, ehkä harjoittelija, ei ollut ajan tasalla. Parin viikon kuluttua häntä tuli tapaamaan rouva Thesleff, joka kertoi että hänellä oli hauska hetki, kun tuli sähkösanoma jossa luki: Sydämelliset onnittelut! Toivoo Tauno, Heikki, Eero, Seppo, Lauri, Faarao, Faarao. Muun hän ymmärsi, mutta että kaksi faaraota!

 

Kuivasimme tyrnin siemenet uunissa ja jauhoimme ne kahvimyllyllä hienoksi. Nyt on sitten vitamiineja, kilpirauhanenkin toimii, ja ehkäpä ensi kesänä matkaamme taas mukavaan Pietolansaareen!