Insinööri Karvonen miettii, mitä hän kävisi harrastamaan lähestyvinä eläkepäivinään. Ehdotin politiikkaa, onhan Karvonen komea kuin Timo Soini, tuuheatukkainen kuin Mauri Pekkarinen, ja hyvämaineinen kuin Jarmo Korhonen. Karvonen lupautui kunnallisvaaliehdokkaaksi, jos ryhdyn Toivon Puolesta-nimisen puolueen päärahoittajaksi. Lupasin sijoittaa hankkeeseen kaikki kukkarosta löytyvät rahat, 35 senttiä.

Koska hän on insinööri, hän arvelee olevansa viisas mies, ja ehkä saisi ääniäkin tarvittavan määrän. Kaikki tekniikka ja moottorit kiinnostavat myös Karvosta, mutta ei hänen 12-vuotiasta poikaansa. Poika on musikaalinen, hän soitti polkupyörän pumppua bändissään. Soitto näyttää ja kuulostaa hauskalta!

Poika tykkää myös leipoa, mikä on outoa insinööri Karvosesta. Kuitenkin tapahtui niin, että Karvosen terapeuttiystävä suositteli jotain kodikasta harrastusta, jota voisi harrastaa yhdessä vaimon kanssa. Niinpä insinööri päätyikin kansalaisopistoon Dallaspullakurssille leivonnan alkeita oppimaan.

.

Hän kehittyikin taitavaksi pullanpyörittelijäksi. Vaimon ompeluseuraa varten he leipoivat yhdessä ison taikinan, keittelivät kahvit ja maistoivat pullia. Vaimo sylkäisi palan pois ja kiljaisi että mikä ihme maku näissä on! Näissä maistuu öljy tai bensa tai p---a!.

Karvonen ei ollut muistanut ollenkaan, että hän aamulla laittoi perämoottoria paikoilleen. Hän kiinnitti bensaletkun, ja kun tankissa oli talven jäljeltä painetta, niin sieltähän kakstahtibensat syöksähtivät käsille. Kädet bensassa Karvonen sitten oli tullut leivontatalkoisiin.

Keittiöön et enää petroolikäsinesi tule, huusi vaimo suuttuneena. .

Tosimies ei siis leivo, ei ainakaan insinööri Toivo Karvonen. Sen sijaan Toivo voitelee Tummelia kouriinsa ja hautoo ootekolongilla bensan hajua käsistään. Vie viikon, veikkaan, ja toisen, ennenkuin vaimo leppyy, kun piti tehdä kokonaan uusi taikinakin.

.

Meidän isäntä lohduttaa häntä, että tekevälle sattuu ja on niitä hölmömpiäkin miehiä, kuten esimerkiksi poikamies-Joose. Joose selaili aikoinaan Anttilan postimyyntiluetteloa. Joku sanoi hänelle että tilaa emäntä tuosta itsellesi kun on noin kauniita malleja. Niin Joose tekikin. Jonkun ajan kuluttua häneltä kysyttiin että joko se emäntä on tullut. Ei vielä, vastasi Joose, mutta eiköhän tuo kohta tulene kun vaatteensakin jo lähetti postissa!

 

Karvonen on kotoisin Länsi-Suomesta. Hän koettaa saada vaimonsa tekemään kotiseutunsa perinneruokia ja perinnejuomiakin. Sahdista vaimo totesi lyhyesti: ”Jos se näyttää siltä ja haisee siltä, niin kyllä se sitä on! En juo.” Läntiset perinneateriat vaimo kuittasi ilmoittaen mieluummin syövänsä vaikka muikunpäitä. Perinneasioissa syntyy perheessä usein sen verran kova poru, että Karvosen lapset ilmoittavat Facebookissa että meillä nyt on meneillään Itä-Länsi-ottelu.

 

Harrastukseksi tuli kuitenkin ruuanlaitto leipomisen sijaan. Vaimokin pitää Toivon tekemästä miilunpolttajan spagetista ja merimiespihveistä. Siniharsoisen haltijattaren kiisseliä ei hän kuitenkaan suostunut tekemään, vaikka vaimo kauniisti pyysi.

Toivon pojasta voi kuitenkin tulla vaikka leipurimestari Karvonen. Leivoppas Antero Pitko, ossootko, hän sanoi kun tein pullapitkoja. Poika leipoi kanssani, ja sai oikein hyvin onnistumaan mestariampuja-Pitkon mitalit ja pystit. Tehtiinpä kokonainen pullapellin pituinen ahvenkin ja töräytettiin polkupyörän pumpulla kunniafanfaari kalanaapurin kunniaksi. Isä jääköön insinööri-ja ruokamaailmaansa, pojasta tuleekin oikea Tosimies, leipurimestari Karvonen.