Aina sitä on emäntäkin yhden lomapäivän ansainnut, jopa keskellä kesää. Jätin kesävieraat, lehmät ja kasvimaat ja lähdin Savonlinnaan.

Isäntä lähti aamulla veli-Heinosen kanssa maatalousnäyttelyyn. Painostin heidät ottamaan kesälapsi Jeremiaan mukaan. Poika hyppi innoissaan ja rallatti minulle juuri oppimaansa savon murretta: pie piäs, pie piäs! Kertokoot miehet hänelle mitä tarkoittaa ‘tyhjee puhetta,’ en enää jaksanut selittää sitä aamutuimaan. Matkalukemiseksi annoin kuvakirjan ‘Seitsemän veljestä,’ jota Jeremias katselee mielellään.

 

Kuljin nautiskellen kaupoissa, rantapuistoissa ja Kasinon saarella. Tuskin ymmärtävät kesäkaupungin kauneutta ne, jotka täällä aina asuvat. Vierailija katsoo ihan eri silmällä.

Torin vilinää seurasin tuntikaupalla, join kahvit ja söin lörtsyn. Jäätelötötteröä istahdin nauttimaan torin viereiselle penkille puhelinkopin ja upean hortensiapenkin viereen. Joku laitapuolen kulkija tuli viereeni ja pyysi, että eikö rouva kiertäisi hänelle puhelinnumeron, kun hänellä on taittovika. Autoin miestä joka ilahtuneena totesi: ”hädässä ystävä tunnetaan.” Jatkoin tötterön nuoleskelua ja näin kuinka mies tuli puhelinkopista, harppasi keskelle hortensiapenkkiä ja katkoi valtavan sylillisen kukkia. Ne hän tyrkkäsi syliini ja sanoi kohteliaasti kumartaen: ”Täng juu.”Kauhistuneena katselin ympärilleni. Onneksi ei näkynyt ‘poliisii, ei virkamiestä,’ joten juoksutin kukat autoon.

 

Illansuussa kyselin miesväeltä, mitä kuului maatalosnäyttelyyn. Jeremias kertoi innoissaan: ”Nyt mä tiedän, mitä tarkoittaa tyhjee puhetta, mä kysyin siltä juhlapuhujalta. Se on smooltolkkia.

Ja Seitsemässä veljeksessä yks Juhani tappoi karhun ja sitten hyökkäsi kolmekymmentä härkää ja se löi halolla yhtä keskelle selkärankaa! Se oli pihlajasta se halko,” poika selitti ihan täristen jännityksestä.

Loin murhaavan katseen isäntään ja veli-Heinoseen, mutta he keskustelivat viattoman näköisinä Fergusonin jäykästä kytkimestä ja namuisesta maitotytöstä. Jeremias oli saanut maitotytöltä kolme jogurttipurkkia, koska Heinonen ei pidä jogurtista, mutta otti purkin, koska tyttö oli ‘nam, nam, namupala.’

 

Iltavieraaksi saapui Helsingistä Jeremiaan äiti, suvun psykologi, ja lupasi vastaanoton kaikille, joilla on ihmissuhdeongelmia. Ensimäiseksi asiakkaaksi istahtaa isäntä, armas aviomieheni ja epäilyttävästi hiljentää ääntään kulkiessani ohitse. Luulen, että hän taas kyselee, mistä johtuu, että yhdellä meidän lapsella on ruskeat silmät. Koko suku on muuten sinisilmäistä, mistä ihmeestä lapsi on ne voinut periä? Jeremias on jo antanut vastauksen siihenkin: -”Onhan teidän koiralla ruskeat silmät!”

 

Valtaisa hortensiakimppu koristaa puutarhapöytää, eikä kukaan usko, kun kerron, että sen minulle ojensi kohtelias mies keskellä Savonlinnan kaupunkia ihan noin vaan!

Päivän päätteeksi Isäntä ja veli-Heinonen lämmittävät rantasaunan. Psykologi ja minä käymme pohtimaan miehen logiikkaa, lasten viisautta ja lomailun tarpeellisuutta.