Aamulla pääskynen visertää: Paa rukkaset naulaan, paa rukkaset naulaan,

Ja illalla se sirkuttelee: Laiska mies, laiska mies

 

Suvussani oli veljessarja, joista yksi, Ville, oli laiska, ja toiset suorastaan työhulluja. Laiska-Villen isä oli viisas, hän lähetti poikansa kouluun, josta valmistui esimiehiä, en muista mille alalle. Johtajana ja suunnittelijana Ville olikin ollut oikein hyvä ja pidetty mies. Jokaiselle taitaa löytyä se oikea paikka elämässä, uskon niin.

Meidän isäntä väittää että kuopus on matemaattisesti lahjakas. Se tulee kuulemma geeneissä hänen puoleltaan. Kuopuksesta tulee siis insinööri. Minä taas toivon, että geeneissä tulisi kirjallista lahjakkuutta ja lukuhalua. Kuopus toi kotiin koulussa kirjoittamansa runon:

Neljä sanaa sinulle

ole ystävä minulle.

Se meidän suvun matemaattisesta lahjakkuudesta!

 

Suvun työhulluus ei ole koskaan minua vaivannut, mutta talkootöihin olen nyt osallistunut ihan omaksi ilokseni. Siitä on pitkä aika kun olen ollut seivästämässä heiniä, mutta tässäkin pitää paikkansa sananlasku, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kerimäen maisemapellosta tulikin komea, kun menimme Hermannilta heinään. Jorkki oli käynyt niittämässä heinän edellisenä päivänä, ja se oli sopivasti kuivahtanut. Eväskahvit juotiin pellon pientareella. Katsoimme kuinka urheilija-Arska juoksi hikisenä lenkkiään. –Ois tuokii lähteny aikasemmin, niin ei ois tarvinnu juosta, sanoi joku koiranleuka.

 

Rantakalaa on mukava porukalla keitellä, se on ollut kesäisin monen yhdistyksen juhlien vetonaula. Se oikea rantakala on minun mielestäni meillä Savossa muikkusoppa, perinneruoka. Aina löytyy joku joka vaatii lohisoppaa, kun se on muka parempaa. Ja kun on kihti niin ei voi muka syödä muikkusoppaa. Ehdotan omia eväitä. Olenkin tavannut monta sivistynyttä ihmistä jotka eivät tee numeroa rajoitteitaan yhteisissä kokoontumisissa, vaan huomaamatta syövät oman eväsleipänsä. Ja silti jopa maksavat osuutensa yhteisestä ruuasta.

 

Joskus talkoissa tahti on kuin armeijassa: kokeneemmat juoksuttavat alokkaita. Itsekin olen syyllistynyt moiseen, kun olen luullut osaavani jotain paremmin kuin toiset. Ei se kyllä niin ole, mutta eihän toisten tarvitse sitä tietää.

Talkootyössä oppii myös aina uutta. Minäkin osaan jo kahvinkeiton ja letunpaiston pitkän kaavan mukaan, ja osaan tärkeän näköisenä palvella asiakkaita.

 

Monissa paistotalkoissa on tullut naurettua maha kipeäksi piirakanmuodolle tai munkkien umpikasvaneille rei´ille. Kun työ on vapaaehtoista, siitä nauttiikin enemmän.Talkootyöstä ei saa palkkaa eikä päivärahaa, mutta lomaa voi ottaa aina kun haluaa. Minullakin on milloin hiihtoloma, syysloma tai mitä vaan keksin. Äitiyslomankin pidin, kun hoitelin pari päivää pientä Sellaa. Kun ei ole pakko tehdä, vaan saa tehdä, ja jopa valita mitä tekee, on se etuoikeus terveelle ihmiselle.

 

Kesän talkooaika alkaa jo olla ohi.Uusia tekijöitä kaivataan moniin yhdistyksiin.Ehkäpä pääskynen jo livertääkin minulle: Paa rukkaset naulaan, paa rukkaset naulaan!