Kerimäellä on iso teltta museoalueella, ja olen ilokseni saanut olla siellä yleisönä erilaisissa tilaisuuksissa. Ilokseni? No jaa.

Kesäasukastapaaminen on jo perinne, joka kokoaa paljon väkeä telttaan. Puhumista riittää loputtomiin, kun harvoin tavataan. Ohjelmaakin on järjestetty tilaisuuteen, mutta se vaikuttaa sivuseikalta. Ohjelman esittäjä suurentaa kova-äänistä, ja samaan tahtiin kovenee keskustelu teltan taka-osassa. On niin paljon kertomista, että pitää ihan huutaa, jos aikoo kuulla oman puheensa ohjelmamusiikin yli. Koska en kuullut ohjelmasta juuri mitään, menin teltan taka-osaan kuuntelemaan ”mielenkiintoisempaa” ohjelmaa.

-Saunan korjaus on männeillään, itikat vuan tahtoo kiusata. Pitäs se lepikko kuatoo pois, kun kerkiäis.

-Se hauki ol kuule kolomais nii iso miu elämän aikana! Pyyves on hyväkalainen, mut ei oo sieltäkää näi isoja suaneet.

-Maiju ossoo jo melkein lukea, eikä oo ku kolmevuotias! Ja numerot tuntoo kaikki!

-Onko se Aino-täti millasessa kunnossa? Entäs Otto?

-Joo, minä se olen, mistäs muistit? Minä olen niitä laulumiehiä, kröhöm!

-Mitähän tuokii luuloo tietävääsä politiikasta!

-Vien ne maitolavalle illala. Eno osti, kato ne jäbät ei mulle myyny, oon muka alaikänen. ( Oho, aion kertoa kyttä-Aapelille!)

-Päänuppi vähä aukes, mut ei se oo nii iso juttu. Pari viikkoo ehkä menee, ja sitten kartsalle, katotaan kuka on kuka.

-Tässä on minun vaimoni, hän on Tarja Halosen serkku! ( Punaiseksi sävähtänyt vaimo pitää ehkä huolen, että tästä puhutaan kotona!)

-Tuolla on Happi! ( Kolmevuotias kiljaisija ei osaa vielä laittaa kirjaimia oikeisiin paikkoihin.)

 

Happi kertoo Kerimäen kirkon maalauskeräyksestä, ja hyväsydämisenä ihmisenä haluan toki antaa osuuteni, ettei jäisi yksi lauta maalaamatta minun takiani. Kerimäki-seuran edustaja myös kertoo seuran raha-asioista, ja haluan helpottaa heti heidänkin ahdinkoaan. Ehdotan että minusta voisi tehdä seuraavan Kerimäki-emännän. Seura säästäisi ison summan, kun ei tarvitsisi ostaa emännän solkea. Minulla se on jo valmiina odottamassa, kun sain sen perinnöksi mieheni sisarelta, joka oli ensimmäisiä Kerimäki-emäntiä aikanaan.

.

Kaikki valitut emännät ovat kovasti kiitelleet miehiään tuesta. Minä voisin laittaa lehteen ilmoituksen, että tuleva Kerimäki-emäntä etsii isäntää kahden vuoden pestiin. ( Edustaa aion virallisen isännän rinnalla täyspäiväisesti.) Tehtävät: ruuanlaitto, siivous, saunan lämmitys, pyykinpesu, puutarhanhoito, jne. Erikoistehtävät: emännän korujen paikalleen laitto, ja pois ottaminen, ja jalkojen hieronta iltaisin edustuskengissä seisomisen jälkeen. Olisi siis tarjolla unelmatyö miehelle, joka ymmärtää sivistystä ja kulttuuria.

 

Joku tolkku pitäisi tilaisuuksissa olla myös puheiden pituudessa. Mielestäni kaksikymmentä minuuttia on ylin raja. Sen jälkeen yleisö alkaa vaivihkaa poistua, niin minäkin teen. Kuuluttaja-Jukka on kyllä hyvä esimerkki siitä, miten pitää puhua. Yleisö on ihan hiljaa, kuuntelee, ja remahtaa nauramaan. Olen kuullut puhujaa, joka itse nauraa omalle muka vitsikkyydelleen, ja yleisö katsoo ihmeissään, eikä ymmärrä mitään.

 

Teltta on kuitenkin todella tärkeä paikka! Tavataan taas kesävieraita ensi kesänä. Eikä sitten muuta ohjelmaa, kiitos!

 

 

-