Kodin Kuvalehti kertoi että Lapin ammattiopistossa alkaa vuoden kestävä tonttukoulutus, tonttuakatemia. Siellä opiskellaan kielien ja tuloslaskennan lisäksi mm. asiakaspalvelua, kansanperinteen tuntemusta. ja eräopastaitoja. Hakemuksia on tullut jo Irlannista asti.

Meidän nuoriso on jo kauan sanonut minua täysin tontuksi, joten olisipa mukava saada todistuskin siitä. Esimerkiksi näin:

-ikkunoista kurkistelu pimeällä hyvä, 9

-lahjojen paketointi hyvä,10

-tonttuleikit -ja laulut, tyydyttävä 8

-poron käsittely, kohtalainen 7

-piiloon juoksu aitan taa, huono, 6

Lisäsuosituksia: himmelin teen illassa ja piparien paistossa olen suorastaan mestaritonttu.

 

Olen jo harjoitellut tonttukoulua varten ikkunoista kurkkimista. Ihan kauppa-kassit putoaa tielle, kun seison pitkään yhden ikkunan kohdalla, ja mietin miksi niillä on aina verhot edessä kadun puolella, vaikka siellä kyllä asutaan. Eiköhän siellä olekaan kilttejä lapsia?

Tontun jälkiä olen hyvä tekemään: oikaisen naapurin pihan poikki pyykkinarulle, jäljet vain jää ikkunan alle. Setäni oli työssä, jossa hänen neuvojaan käytiin kyselemässä iltaisinkin, mutta hänkin oppi narraamaan. Hän kulki takaperin kotiinsa, ja sai olla rauhassa, kun jäljet lumessa veivät pois kotoa!

Mitenkähän kävisi työpaikkojen saanti, kun hakemus kertoisi minun olevan tonttu? Ehkä pyrkisin kunnanvirastoon perusteena, että haluan olla toisten tonttujen seurassa. Kurkkisin ikkunoista, ja kuuntelisin ovien takana mitä puhutaan. No, mitäkö puhutaan? Niin tonttu en sentään ole, että kertoisin. Salatut ovat elämät!

Kunnan vastuuhenkilöt lähettäisin ilman muuta tonttukouluun. He kun kuvittelevat olevansa joulupukkeja jotka rakentavat urheiluhallit, ja koulut, ja mitä vaan, ainakin vaalien alla lupaavat. Oppisivat tonttuakatemiassa että on olemassa vain yksi oikea joulupukki, joka ottaa huomioon oletko ollut kiltti, vai valehdellut kuntalaisille. Seli-selityksistä saisivat arestia, ja piiloon juoksusta jäisivät luokalle!

Tytär toivoo joululahjaksi muistitikkua. Niin minäkin! Kuntaan mukamas tontuksi menossa, enkä muista edes kunnanjohtajan nimeä!

Joululahjoista tuli mieleen kummilapsi, 3v, joka haluaa mennä kirkkoon, koska siellä on ”pussipojat.” Kolehti kerätään nykyisin pusseihin, joita viimeksikin kaksi miestä laittoi kiertämään penkkirivien väliin. Ennen oli ”keppikerjäläiset”, pussi oli pitkän kepin päässä. Lapsi vie kirkkoon myös ison vauvanukkensa, jonka nimi on Pörhylä. Se myös haluaa antaa kolehtiin rahaa, ja pussipoika, ystävällinen Osmo, jaksaa odottaa kunnes penkin alle pudonnut raha löytyy meidän kaikkien kontatessa ja etsiessä. Minulle tämä tuo jo joulumielen kun lapsen kaksikymmentä senttiä, ja Pörhylän viisi senttiä päätyvät vihdoin kolehtiin.

Tuttu pappi tiedusteli poislähtiessä, että mihin se mummi jäi? -Se jäi laulamaan karaokea, kertoi lapsi. Ällistyimme kaikki, mummihan jäi katsomaan TV-jumalanpalvelusta. -Mut siinähän kulkee ruudussa laulujen sanat, ja mummi laulaa aina mukana!

 

Hyvää Joulua kaikille, niin karaoken laulajille, kuin kaikille meille elämän tonttukoululaisille!