Tässä viime joulupäivän teksti:

Vietin elämäni ensimäisen yksinäisen joulun. Olin ilman kaikkea, mitä ilman ei voi kuulema olla: pukki, kuusi, perhe, kinkku jne. Nyt vain ei ollut ketään kelle joulua valmistaa. Ainoa lapsikin on maailman toisella puolella.

On ollut raskaita luopumisen vuosia monta peräkkäin. Rajan taakse on mennyt poika, mies, äiti, isä, tätejä, setä ja monta muuta rakasta ihmistä. On pitänyt luopua kodista ja omaisuudesta.

Tilalle on tullut ihmeellinen rauha ja ilo. Nyt mietin kuinka olen voinut olla ilman tämän joulun kokemuksia: kynttilät, tähdet, hiljaisuus, yökävelyt, radio-ohjelmat, muutama harkittu Tv-ohjelma ja videonauha ja musiikki. Minulla oli aikaa jouluna, mikä oli ihan uusi asia elämässäni.

Elin sananmukaisesti enkelien keskellä; minulla kun on 28 erilaista enkeliä hyllyssä Valamosta tuodun ikonin alla.

Monta kertaa soi korvissani myös Konsta Jylhän joululaulun sanat: "Sinä huomata saat, surun laaksot ja maat, voivat peittyä kirkkauteen..."

Kirkkautta alkavalle vuodelle tahdon myös teille, kaikki lukijani!