Olen ollut monessa kokouksessa, joissa puhuvat vain ne jotka ovat asioista samaa mieltä. Puhutaan sitten jälkeenpäin ja selän takana. Mikään ei kehity, kun ei puhuta silloin, kun on aika. Syytellään vain sitten esimiestä tai kunnanjohtajaa. Savossa on puhumattomuus yleensä omituisuutta, toisin kuin esim. Hämeessä, mutta tilapäisesti mykkiä löytyy täältäkin.

Kaikki kokoukset käydään varmasti läpi kokouksen jälkeen, kokousaikana jupistaan vain suu mutrussa. Savolaiset ovat erittäin kateellisia, ja sitten täällä tunnetaan niin hyvin kaikkien taustat.

Asiat vaatisivat puolueetonta katsantokantaa, mutta sehän ei onnistu. Asioita ei käsitellä asioina, vaan että kun sille on tapahtunut sitä ja sitä. Jos on erehdyksiä tehnyt pienellä paikkakunnalla, niin koko suku on syyllinen, tai jopa koko kylä. Ei sinne ainakaan tietä korjata, pysykööt siellä missä ovat.

 

Kokouksiin tullaan viihtymään, luulee monikin. Ihmissuhteet on tottakai tärkeitä mutta kaiken maailman joutavien asioiden puiminen ei ole. Puhutaan sellaisia asioita, joilla ei ole kokouksen kanssa mitään tekemistä. Joku ei malta millään olla hiljaa, hän kun näet TIETÄÄ tämän asian. Tai hän muistaa jonkun vitsin, ja haluaa kaikkien kuulevan miten hauska hän on. Itsekin siitä ihastuneena sitten nauraa hekottaa, miten hän nyt osasikin olla niin vitsikäs.

 

Yleensä kokouksissa onneksi saa kahvia ja pullaa, tai jotain pientä suolaista purtavaa. Niitä mussuttaen voi katsella varpaitaan, ja olla kuuntelevinaan. Samalla voi miettiä mikä teema lähikaupassa olisi mahdollisesti tänään. Tai voi pohtia, mitähän Ridge sen näköisenä eilen haaveili. Ajattelikohan hän suomalaisia naisia kun on Seiska - lehdelle kertonut haluavansa vaimon Suomesta.

 

Aina on kokouksissa joku, joka ilmoittaa että tämä retkipäivä ei sovi minulle, eikä tämä kokouspäivä. Ensi tiistai sopii. Miksi se hänelle pitäisi sopia, kysyn vaan. Retkelle varataan mukaan iso linja-auto, vaikkei vielä tiedetä, sopiiko aika kaikille muillekaan. He vain eivät tee siitä numeroa, koska varamiespalvelu toimii. Onko jonkun oltava joka paikassa! Näköjään on, kaikki minulle, etten vaan jää ilman.” Se kylpylä ei ole hyvä paikka, sinne me emme mene,” ilmoittaa joku. Sehän on kyllä jokaisen oma valinta. Kortti vie ja kortti tuo, siis pankkikortti.

 

Nyt katson parhaaksi hakea apua korkeammilta tasoilta, eli menen yläkerran huoneeseen ja etsin lukemista. Miksiköhän käteen sattui satukirja? Olen sohaissut arkaa paikkaa ja olo on kuin Punahilkalla jota tuli susi vastaan. Avaan television, ja sääruudussa lukee, että luvassa on kylmää ja koleaa ja jäätävää ilmaa. Tarkoittaa varmaan seuraavaa kokousta!