Monilla on sellainen, oma Puuhamaa, asia jota jaksan aina vaan ihmetellä. Siis kesämökki. Omassa kodissa on nurmen leikkuuta, kasvimaan kitkemistä, kukkapenkkien laittoa, ym, -ja mökillä sama rumba! Ettekö koskaan ajattele, että kesämökki voisi olla Lepomaa?

Minun mielikuvitusmökilläni on vain yksi pelargoonia mummon ikkunalla, tai portailla, jossa se olisi helppo kastella uimaan mennessä. Ei nurmikkoa, eikä missään nimessä kasvimaata!

Puuhamaalaiset ovat aivan uuvuksissa ja stressaantuneita kesän töistä. Onhan kyllä vierailijoidenkin kiva katsella hoidettua pihaa, kukkapenkkejä, suihkulähdettä, ym. Mutta huom!, vain katsella. Päätä käy huimaamaan, kun ajattelen että minun pitäisi tehdä kaikki työ tuon kauneuden hyväksi. Minun kukkapenkkini on ”tekemistä vaille valmis”, kuten entisen isännän työ, ja pysyy.

 

Saunan ja laiturin haluan, ja verannan, jolla voin seurata illan ja yön pilviä, ääniä, tuoksuja..

Eikä laula ruohonleikkuri, ikinä! Laiturilla poltan kynttilöitä syysilloissa ja Eilan kanssa kohotamme maljan milloin millekin asialle. Aika usein sille, että olemme säästyneet edustusviroilta ja suuremmilta talkoohommilta.

 

Mitäkö sitten mökillä teen, kysyy Puuhamaalainen. Etkö osaa olla jouten, kysyn puolestani minä. Minulla on kasoittain lukemattomia kirjoja ja se luonnon tapahtumien seuraaminen verkkokeinussa löhöillen on minulle mieluista ja terapeuttista suorastaan. Tarkoin valitsemieni ystävien vierailut ovat tärkeitä ja heille leivon inspiraation mukaan sitä sun tätä. Metsän antimien keräämisestä pidän. -Mistä löysit noin hyvän mustikkapaikan, kysyin naapurilta kun ihastelin saavillista sinisiä marjoja. -Onhan niitä siellä täällä, hän sanoi.

No, ei nyt olisi noin tarkkaan tarvinnut kertoa!

 

Monilla mökeillä on vieraita viikkokausia. Mietin, ketä ystävistäni haluaisin katsella kokonaisen viikon. En ketään! Niin kummalliseksi sitä tulee iän myötä.

 

Eilalla on outo harrastus: hän haravoi metsää mökillä! Hän ei kestä nähdä risuja epäjärjestyksessä, eikä männynneulasia siellä täällä. No, suon sen hänelle kun itse saan maata verkkokeinussa. Katselen hatun lierin alta keinussani kun tämä ahkera ”salapuuhamaalainen” haravoi muurahaispesän ympäriltä neulasetkin kauniisiin riveihin. Saunapolun kivet hän lakaisee lattiaharjalla ja haravoi keinuni alusen puhtaaksi karkkipapereista ja pullanmuruista. Minkäs sille luonnolleen voi, jos on aina tehtävä jotain, niin sitten kai on.

Muistutan häntä, että laittaa talveksi savupiipun päälle levyn, koska on noin tekevä tyyppi. Viime talvena se jäi tekemättä, ja joku otus oli tullut mökkiin,

ja silpunnut lattian täyteen vessapaperia. Ehkä hänelläkin oli Lootus-hetkensä.

 

Pää tuottaa keinutellessa monenlaisia mietteitä. Osa lie lainattuja, osa omia. Tähän tapaan:

-Nuoruus on lahja mutta vanheneminen on taidetta ( Juha Vainio )

-Pojasta polvi paranee.( Parantumaton Kerimäkeläinen optimisti )

-Antaa rattaan rallattaa. ( Shakespeare tai joku muu.)

 

Ja se portailla oleva pelargoniakin on kuollut kastelun puutteeseen jo heinäkuussa! Sellaista ei koskaan tapahtuisi Puuhamaalaiselle!