"Aurinko paistaa vaikka sitä ei näy," lauloi sääprofeetta Eppu Normaali aikoinaan. Eila sanoo ettei keskiyön aurinkoa ole olemassa, se on huhupuhetta. Hän kävi juhannuksena Lapissa katsomassa eikä sitä näkynyt. Minkä taas on nähnyt, se on olemassa, kuten joulupukki, Italialainen vaihto-oppilas uskoo keskiyön aurinkoon,. Hän laittaa aurinkovoidetta korkealla kertoimella yöksikin, kun on niin valoisaa ja katuvalotkin loistavat niin kirkkaina.

Isäntä halusi osallistua Tv-ssä mainostettuun taiteiden yöhön elokuun kuutamon loisteessa ja maalasi autotallin. Tuloksen nähtyään hän itsekin totesi että seuraava maalaus pitänee tehdä päivän valossa. Kyllä kuutamot ja katuvalot ovat ihan yliarvostettuja asioita.

Eila on ilmojen orja. Hän potee vuodenajasta riippuen siitepölyallergiaa, kevätväsymystä, syysmasennusta tai talviapatiaa. Minun mielestäni hän potee luulotautia. Hän istuu terassilla lääkepurkin kanssa ja seuraa kun toisuskoinen ystäväni rukoilee pienen mattonsa päällä monta kertaa päivässä. Ilmansuunnan pitää olla oikea ja nyt minäkin tiedän missä suunnassa on Mekka. Se on tästä katsoen idässä päin. Eila kertoi menettäneensä kaiken kiinnostuksensa itään viimeistään vuonna -44. Mistä lie moinen johtunut.

Kauniina päivänä naapurin mies istuu terassilla ja selaa nettiä.Vaimo istuu viereisellä tuolilla, juo kahvia ja selaa nettiä. Hienoa tuo aviopuolisoiden välinen vuorovaikutus. Facebook on siihen oiva väline, sadepäivinä he olisivat vain riidelleet sisällä. Onnittelen aidan yli heitä hyvästä liitosta. Mies sanoo että hyvä suhde on aina miehen ansiota Se kulkee geeneissä jo ihan aikojen alusta asti. AAtamikin huolehti että liitto pysyi vaikka Eeva heittäytyi tosi hankalaksi omenansyönnin kanssa. Paratiisissa oli kai aina hyvä ilma. Tähtitaivasta ehkä ihailivat. Naapurin mies hörppii välillä Special-olutta, tarjoaa vaimollekin. Luen pullon kyljestä "Podkrkonossky." Olisi ehkä jäänyt ostamatta iloisella 80-luvulla kun piti tiskiltä juomat tilata.

Itse en lähde ulos sadeilmalla, mutta reippaaseen Eino-enooni ei mikään luonnonvoima vaikuta. Hän kävelee joka päivä kuusi kilometriä. Aina hän ei muista kuka hän on ja mistä tulee, mutta nytkin on mentävä kun on treffit keltaisen talon kohdalla. Ei hän ollut ihan varma missä se on, mutta "enhän mie oo värisokea," hän tuhahtaa estelyillemme.

Ilmoihin liittyy myös lempiesineeni, vihreä iso kastelukannu jonka kyljessä lukee "Esteri."  (tyttö sadepisarain.) Nokka ojossa se seuraa tekemisiäni. Se on kyllä kauhea lörppö kun siitä puuttuu sihti. Isäntä uhkaa panna sen huutonettiin vitosen myyntiin. Tai lahjoittaa kotiseutumuseoon, onhan se jo melkein antiikkia.Esikoinen tekisi siitä pihasuihkun jos löytyisi sihti. Narusta vetämällä se kääntyisi suihkuasentoon helposti. Voisihan siihen myös panna moottorin ja se olisi vähän kuin Manneken Pis, ilman sihtiä. VIen aarteeni piiloon ennenkuin käyvät tositoimiin.

Helleilmalla on mukava mennä uimaan kirkkorantaan. Nojailen kiveä vasten kaislikossa, kun eräs lapsi huutaa: Kato äiti, tuo on Norppa!