Käväisin pääkaupungissa ja huomasin että ihan kaikki on nykyisin valvottua. ”Lähiliikenneliikkuminen” olikin aivan automaattista. Liukuportailla mentiin alas maan uumeniin ja ylös kerroksiin. Tarkoin numeroiduilta laitureilta lähti minuutin tarkkuudella bussi. Oli automaattinen sähköisesti toimiva kortti, joka osoitettiin siihen varattuun tunnistimeen.. Sitten nousi kyytiin vielä tarkastaja. Silläkin oli sähköinen lukulaite korttia varten joka näytti että olin vapaaksi lunastettu, en joutunut sakkoja maksamaan.

Kyllä on maalaisella pää pyörällä!

Olin ostanut hainhampaisen ilmapallon, joka karkasi minulta ostoskeskuksen kattoon, kun ihmettelin monenmoisia figuureja ja valoja katossa. Siellä se nyt irvistelee ihmisille ja ihmettelee iloisia kuluttajia, ellei sitten turva- ja järjestysmiehet tee jotain. Foliopallot kestää monta viikkoa.

Ostin tavaratalosta kummilapselle leikkiturvakameran, jossa vilkkuu punainen valo. Lapsi laittoi sen pihapensaaseen. Isäntä tekee siinä lähellä polttopuita ja automaattinen kummilapsen valvontakamera seuraa häntä.

Ilmakin on mitä on, mutta sitäkin valvoo Pekka Pouta ja ilmatieteen laitos.

.

Koska aikaa jäi pari tuntia, ajattelin tutustua Kansallismuseoon päällisin puolin.Olisi mukava nähdä ketä tässä maassa ennen asui ja miten. Kuljin suoraan Ruotsin valtakuntaan ja sitten Venäjän hallitsijahuoneeseen, minkä jälkeen olin eksyksissä keskellä suomalaista talonpoikaisesineistöä. Kuljin sota-ajan läpi, ja lopuksi sinne mistä olisi pitänyt aloittaa: Suomen muinaishistoriaan.

Tuijotin lähtiessäni niskani kipeiksi eteisaulan katossa olevia A. Gallen-Kallelan maalauksia. Nekin valvovat meitä, eli lamputkin oli suunnattu alas, ei ylöspäin.

 

Vastustan yleisiä lenkkipolkuja koska niitäkin valvotaan. Kävin tänä vuonna jo toisen kerran yleisellä lenkkipolulla kulkien tämän kylän kaikkien aktiivisten atleettien reittiä vastavirtaan. Huudeltiin että hyvä että käyttäjiä on. (ihan kuin täytteeksi tilastoon) Minulta puuttuu sauvat ja tuulipuku, joten ylläni oli villatakki ja paksu talvipalttoo. Ihailin tikkoja, löysin sieniä ja puhisin ylämäet. Alamäet kuljin ässänä kiemurrellen etten kaatuisi kuonolleni. Tuli noin 10 ihmistä vastaan, yksi kiersi jo neljättä kierrosta. Minä olisin vaan halunnut rauhassa nuuhkia raikasta ilmaa ja potkiskella sammaleita. Kotiin tullessa vasta rauhoituin.(Suunta siis oikea.)

 

Ajoin kirkonkylään ja siellä valvoi poliisi. -En ajanut kuin viittäkymppiä, sanoin itsevarmasti. -Tässä on rajoitus 40/km tunnissa, virnisteli se risuparta.

Valvotaan minua joskus kotonakin. Anoppi tuli viikon lomalle dementia-osastolta hoitokodista. Yöllä hän tuli herättämään minut ja kysyi vihaisena että mitäs tekemistä teillä on hänen poikansa sängyssä keskellä yötä?

 

Ehkä minunkin pitäisi ruveta valvoen seuraamaan asioita. Niin ainakin sanoi ovikelloa soittanut ystävällinen pariskunta, joka lahjoitti lehden jonka nimi on ”Herää valvomaan.”