Levysen hävitys takkuaa.Lp-levyjä on vielä iso kasa jäljllä. Ei niistä eroon pääse kun levyissä on hienot kansikuvat,sanoituksia ja kaikkea sälää.Onhan mukava kuunnella musiikkia digitaalisesti ja samalla katsella vanhaa levynkantta. Olen ryhtynyt pohtimaan josko vinyylit voisi pistää uusiokäyttöön ja säilyttää pelkät kannet.Kai niistä vinyyleistä saisi muotoiltua uunissalämmityksen jäjkeen jotain hyödyllistä. Löylykauhoja tai vaikkapa Aalto-maljoja jäljitteleviä tötteröitä. Pari levyä voisi maalata keltaiseksi ja naulata työhuoneen seinälle , esittäisivät vaikka nousevaa aurunkoa. Olisiko vinyylistä frisbieksi? Vinyylisoitto sentään loppuu kohtuullisessa ajassa mutta digimusa vaan jatkuu ja jatkuu jos et jaksa nousta sohvalta painamaan nappia.

Olen huomannut että kaikkiin nykyvempaimiin, kuten digiboksit, pesukoneet,mikrot, ym, 0n säädetty itsetuhomekanismi, joka laukeaa noin 2-5 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Eli juuri kun takuuaika on mennyt umpeen. Minunkin kolme vuotta vanha digiboksini lähtee nyt tutustumaan Tippavaaraan. Tai sitten kukkatelineeksi.

Tuttava ei keksinyt vanhalle autolleen uusiokäyttöä ja myi sen minulle kesäautoksi. Rahatilanteeni tietän esikoinen kysyi epäilevästi että onkohan siinä neljä pyörää? Auto on lempiväriäni sinistä. Liimasn muutaman kukkatarrankin sen kylkeen. Kyllä naapurit nyt kadentii kun ajelen kaupalle kukikkaalla autollani! Sain joskus leuhkan maineen kun en hoksannut tervehtiä tuttuja hienoissa autoissaan.Jospa nyt teippaisin paperisen irtokäden auton vasempaan ikkunaan, niin olisi aina moikkamieli ja -näkymä.

 

Tänään soitin autokorjaamoon. Puhelimeen vastannut mies huusi jollekin: Täällä oittaa nolla kakkonen vokus takapyörän laakereista mitä mä sanon sille? Se joku huusi: Kysy siltä rahiseeko peräpää kovasti? Korjaamolla oleva auto ja konertti Joensuussa ovat huono yhdistelmä. Itse asiassa ne eivät ole yhdistelmä lainkaan. Konserttimatkan peruunnuttua kävin pihan kimppuun. Yoivotin muurahaisnaapurit tervetulleeksi maanpäälliseen elämään. Niillä taitaa mennä kesä aikalailla työn merkeissä. Touhukas jyrsijä oli järjestänyt krookukset uudelleen ja haukannut jokaisesta, nostanut tulppanin sipulit hangelle ja haukannut niistäkin jokaissta. Se oli möyhentänyt mustia multajuovia pitkin tiluksia. Tämän ja paljon muutakin se oli tehnyt laiskanpulskeiden kissanlohnojen katsellessa vierestä. Tämä suututti niin paljon että avasin terassikauden.Illalla saunan jälkeen ovesta ulos terassille siideripullon kanssa.Alkoi jo unohtua vinyylit ja auto ja digiboksikin. Suurkuluttajat ehkä toteaisivat että hyvästi selvä kesä.

Korjaamosta soitettiin että kukikas autonne on korjattu, hakekaa pois. En ole nyt siinä kunnossa että voisin sen hakea. Soitin ystävilleni, mutta hekään eivät suostu keikkaan, heille muka nauretaan. Eivätpä ole enää ystäviäni, menkööt uusiokäyttöön hekin!