Kuopus matkusti jäniksenä junassa. Selitys oli että nyt on kiinalaisessa kalenterissa Jäniksen vuosi. Meillä tulenevat nyt korkeat kasvatusmenetelmät siirtymään käytäntöön. Siis anteeksipyyntö ja hyvä käytös ja muuta ihmettä, kuten luonteva tervehtiminen. ( Ei irvehtiminen )Pitänee myös opettaa liputuspäivien kunnioitus. Kuten että on Agrikolan päivä eikä cocakolan.

Kaikki on vaan niin tarkkaa ja ohjattua nykyisin. Kuopus tutki jauhopakettia ja ilmoitti että tämä menee vanhaksi puolen tunnin kuluttua. Toden totta, pussin kyljessä oli päiväys ja kellonaika. Asioita kyllä tapahtuu ihan tietämättänikin. Käteni tyhjensi tietsikan viereen jätetyn sipsipussin enkä huomannut itse mitään. Ei ainakaan ollut nälkä ja pasianssin pelaaminen koneella oli jännittävää. Nyt taas kuitenkin aivot heräävät miettimään missä se seuraava sipsipussi onkaan, ei seuraava on sitten roskapussi.

Entä kun yritän unohtaa ja muista asioita samanaikaisesti? Se on vaikeaa, tulee ihan aivomyrsky olo.Yritän unohtaa ja muistaa huomisen hammaslääkärin ja yritän unohtaa ja muistaa missä se toinen sipsipussi on. Isäntäkin on hyvä unohtamaan. Mielestäni häntä on hyvin passattu, mutta nyt hän on tyytymatön kotihotellin palvelutarjontaan. Erityisesti seuralaispalvelun vaatimaton taso tuntuu haittaavan. Eikä ole muka hurraamista catering-puolellakaan. Tulisikohan Johanna Tukiainen tuurailemaan emäntää, hän miettii. Sopii minulle: aloittaisi likapyykistä ja imuroinnin jälkeen jatkaisi perunankuorimisella,jne. Kuitenkin minusta tuntuu että kaikkein huonoimpina päivinäkin voin olla varma, että valtakunnassa on ainakin yksi, jonka elämä on enemmän sotkussa kuin omani. Ja joka tekee karmaisevia mokia ja raportoi niistä kirkkain otsin, siis juuri Tuksu.

Täysikuu on ruvennut valvottamaan. Ehkä siitäkin syystä unohtelen tavallista enemmän asioita. On siinä yksi hyvä puoli: valvominen laihduttaa. Näin luki ihan politiikan asialehdessä: Timo Soini kertoi nukkuneensa vain muutamia tunteja yössä kunnes saavutti vallan kahvan. Hän oli laihtunut seitsemän kiloa.

Eno sanoi että hän se vasta on unohtaja. Hän unohti toisen kenkänsä Viipuriin ja takkinsa Tallinnaan ja emäntänsäkin Prismaan. Eila unohti matkalaukun kadun reunaan Savonlinnassa ja ajoi Varkauden kylpylään. Perillä hän huomasi asian ja ajoi takaisin, ja uskomatonta kyllä, laukku oli paikoillaan. Minä unohdin tänään ostaa hiivaa sämpylöihin, unohdin sovitun tapaamisen jne. Mutta muistan lukea lehdet ja muistan ruoka-ajat ja kahvitunnit. Nythän neuvotaan että pitää syödä usei ja sitä en unohda yhtenäkään päivänä.

Iltalenkillä muistan maalla asumisen onnea. Ei ollut aina kiire kantapäissä. Voi unohdella asioita ja tehdä sitten kun ne taas muistuivat mieleen. Siellä nautti tuvan lämmityksesstä, puusaunasta, hiljaisuudesta. Usein hirvi pistäytyi pellolla ja joskus jopa ilves vilahti tiellä. Se oli sitä oikeaa elämää. Työlästä, mutta hyvää niinkauan kuin jaksoi. Televisiokin unohtui kun seurasi lintuja pihapuissa.Ja jänis loikki usein pellolla, siellä jäniksen vuosi oli aina!