Luin tälläisellä otsikolla varustettua kirjaa. Se oli täynnä herttaisia tarinoita joita perhe kertoi takkatulen loisteessa. Paistoin pellillisen pannukakkua ja pyysin perheen tarinoimaan takan ääreen.

Tytär ilmoitti että hän ei halua osallistua koska siinä on tarinaa tarpeeksi kun hän ei saanut joululahjaksi toivomaansa Diorin laukkua. (120 euroa!) Hänellä ei ole kuin enon Tallinnasta tuoma laukku jota ei voi edes oksentamatta katsoa, yök!

Ukki sentään kertoi kouluajoistaan. Hän oli ollut kaksi viikkoa sairaana, ja oli niin huono rospuuttukeli, ettei edes opettajalle lähdetty viemään tietoa poissaolon syystä. Kuopus kuunteli suu auki hämmästyksestä ja kysyi: -Miks et lähettänyt tekstiviestiä!

Mummi muisteli millaista oli ennen lasten vieminen rokotuksiin terveystalolle. Hän laittoi vauvan pyyheliinaan käärittynä pahvilaatikkoon ja sitoi laatikon narulla pyörän tarakalle. Sitten vain polkemaan Kuikkamäkeä alas ja 15 kilometriä kirkolle. Kerran hän kuuli kirkonkellojen soivan matkalla. Hän muistikin että suntio ”rupelo-Pekka,” oli sanonut, että hän kun soittaa sanomakelloja, niin se kuuluu 20:n kilometrin päähän tyynellä ilmalla.

 

Ilmasto-aktiivi esikoinen on ihastuksissaan: -Niin siinä vaan mummi ajoi fillarilla, kellot paukkui ja Eeva-vauva sai raitista ilmaa! Olipa luontoa säästävä ja saastuttamaton reissu! Hyvä mummo!

Pitkän supattelun ja hohotuksen jälkeen kertovat esikoinen ja hänen kaverinsa tarinan noin viiden vuoden takaa. He lukivat lehdestä senssipalstalta että viriili keski-ikäinen mies haluaa tutustua ihanaan, lihavaan, pehmeään naiseen. -Meijän äitihän on just tuollainen, hoksi esikoinen. He kirjoittivat koneella miehelle kirjeen ja sopivat tapaamispaikaksi kirkonmäen jumalanpalveluksen jälkeen. He ilmoittivat tunnusmerkeiksi että minulla on aito teddyturkki ja krokotiilinnahkainen laukku. Tunnussana on ”hetkun ketkun.”

Muistan hyvin vuosien takaisen päivän. Kirkosta tullessani joku mies yritti tehdä tuttavuutta, hän sanoi hetkun ketkun ja rippasi silmää. Käänsin selkäni jatkaen matkaa. Hän juoksi vielä viereeni ja kysyi että eikö kiinnosta edes vähän? Huitaisin julmistuneena laukullani miestä jatkaen juoksujalkaa mäkeä alas. Kerroin kotona isännällekin että mikähän häirikkö minua yritti iskeä, ja kirkonmäellä vielä! Esikoinen kertoi että he olivat läkähtyä nauruun seuratessaan tilannetta kellotapulin takaa. Heistä oli parasta se krokotiilinnahkaisen laukun kumahdus miehenselkää vasten! On meijän äitissä vielä potkua, ei se antaudu noin vaan!

Tässä välissä ilmoitan kauhistuneena, etten halua enää kuulla meidän perheen talvi-iltain tarinoita, en enää ikinä.

Kummilapsi Pekka, 14v, tulee parahiksi sisään jääkiekkopelistä ja sanoo ettei hänkään ymmärrä tyhmää tarinankerrontaa. Vaan tää on tosiasiaa, hän aloittaa: -Jätkät ei tajunnu, etualue ihan tyhjä! Ja kiekko häkissä, v-u! Rangaistus koukkaamisesta muka! Tuomari kotoisin sanonko mistä! Ja kiekko takas rännii! Jussi yritti vanhanaikasta mutta ei ottanu huomioon Tommoo! Tommo on hyvä taklaava puolustaja, saa kylläkin jäähyjä aika usein. Vaan meikäläinen kun pääsee kentälle, siinä maalivahti vapisee kuin haavanlehti! Kaveri nukahti siinä loppuerässä ja oli pari turhaa jäähyä.Pronssipeli, no eihän se kuulosta miltään mut ehkä siihenki löytyy jostain potkua-

Isäntä heiluttaa pöydällä olevaa suomenlippua ja veikkaa Pekasta uutta Mertarantaa.

Esikoinen kavereineen häipyy ulos julmistuneen katseeni seuraamana, ja isäntä hokee hetkun ketkun ja nauraa hohottaa. Ukki käy muistelemaan olikohan hänessä tuhkarokko vai sikotauti ja mummi kyynelehtii miten kaunis se Eeva oli vauvana. Tytär hakee vanhan krokotiilinnahkalaukkuni aitasta ja sanoo ihastuneena että täähän on trendikäs! Kuopus valittaa että hänen kännykässään on saldoraja jo ylittynyt.

 

Mistä tämä kaikki oikein alkoikaan? Talvi-iltain tarinoista!

 

TALVI-ILTAIN TARINOITA

 

Luin tälläisellä otsikolla varustettua kirjaa. Se oli täynnä herttaisia tarinoita joita perhe kertoi takkatulen loisteessa. Paistoin pellillisen pannukakkua ja pyysin perheen tarinoimaan takan ääreen.

Tytär ilmoitti että hän ei halua osallistua koska siinä on tarinaa tarpeeksi kun hän ei saanut joululahjaksi toivomaansa Diorin laukkua. (120 euroa!) Hänellä ei ole kuin enon Tallinnasta tuoma laukku jota ei voi edes oksentamatta katsoa, yök!

Ukki sentään kertoi kouluajoistaan. Hän oli ollut kaksi viikkoa sairaana, ja oli niin huono rospuuttukeli, ettei edes opettajalle lähdetty viemään tietoa poissaolon syystä. Kuopus kuunteli suu auki hämmästyksestä ja kysyi: -Miks et lähettänyt tekstiviestiä!

Mummi muisteli millaista oli ennen lasten vieminen rokotuksiin terveystalolle. Hän laittoi vauvan pyyheliinaan käärittynä pahvilaatikkoon ja sitoi laatikon narulla pyörän tarakalle. Sitten vain polkemaan Kuikkamäkeä alas ja 15 kilometriä kirkolle. Kerran hän kuuli kirkonkellojen soivan matkalla. Hän muistikin että suntio ”rupelo-Pekka,” oli sanonut, että hän kun soittaa sanomakelloja, niin se kuuluu 20:n kilometrin päähän tyynellä ilmalla.

 

Ilmasto-aktiivi esikoinen on ihastuksissaan: -Niin siinä vaan mummi ajoi fillarilla, kellot paukkui ja Eeva-vauva sai raitista ilmaa! Olipa luontoa säästävä ja saastuttamaton reissu! Hyvä mummo!

Pitkän supattelun ja hohotuksen jälkeen kertovat esikoinen ja hänen kaverinsa tarinan noin viiden vuoden takaa. He lukivat lehdestä senssipalstalta että viriili keski-ikäinen mies haluaa tutustua ihanaan, lihavaan, pehmeään naiseen. -Meijän äitihän on just tuollainen, hoksi esikoinen. He kirjoittivat koneella miehelle kirjeen ja sopivat tapaamispaikaksi kirkonmäen jumalanpalveluksen jälkeen. He ilmoittivat tunnusmerkeiksi että minulla on aito teddyturkki ja krokotiilinnahkainen laukku. Tunnussana on ”hetkun ketkun.”

Muistan hyvin vuosien takaisen päivän. Kirkosta tullessani joku mies yritti tehdä tuttavuutta, hän sanoi hetkun ketkun ja rippasi silmää. Käänsin selkäni jatkaen matkaa. Hän juoksi vielä viereeni ja kysyi että eikö kiinnosta edes vähän? Huitaisin julmistuneena laukullani miestä jatkaen juoksujalkaa mäkeä alas. Kerroin kotona isännällekin että mikähän häirikkö minua yritti iskeä, ja kirkonmäellä vielä! Esikoinen kertoi että he olivat läkähtyä nauruun seuratessaan tilannetta kellotapulin takaa. Heistä oli parasta se krokotiilinnahkaisen laukun kumahdus miehenselkää vasten! On meijän äitissä vielä potkua, ei se antaudu noin vaan!

Tässä välissä ilmoitan kauhistuneena, etten halua enää kuulla meidän perheen talvi-iltain tarinoita, en enää ikinä.

Kummilapsi Pekka, 14v, tulee parahiksi sisään jääkiekkopelistä ja sanoo ettei hänkään ymmärrä tyhmää tarinankerrontaa. Vaan tää on tosiasiaa, hän aloittaa: -Jätkät ei tajunnu, etualue ihan tyhjä! Ja kiekko häkissä, v-u! Rangaistus koukkaamisesta muka! Tuomari kotoisin sanonko mistä! Ja kiekko takas rännii! Jussi yritti vanhanaikasta mutta ei ottanu huomioon Tommoo! Tommo on hyvä taklaava puolustaja, saa kylläkin jäähyjä aika usein. Vaan meikäläinen kun pääsee kentälle, siinä maalivahti vapisee kuin haavanlehti! Kaveri nukahti siinä loppuerässä ja oli pari turhaa jäähyä.Pronssipeli, no eihän se kuulosta miltään mut ehkä siihenki löytyy jostain potkua-

Isäntä heiluttaa pöydällä olevaa suomenlippua ja veikkaa Pekasta uutta Mertarantaa.

Esikoinen kavereineen häipyy ulos julmistuneen katseeni seuraamana, ja isäntä hokee hetkun ketkun ja nauraa hohottaa. Ukki käy muistelemaan olikohan hänessä tuhkarokko vai sikotauti ja mummi kyynelehtii miten kaunis se Eeva oli vauvana. Tytär hakee vanhan krokotiilinnahkalaukkuni aitasta ja sanoo ihastuneena että täähän on trendikäs! Kuopus valittaa että hänen kännykässään on saldoraja jo ylittynyt.

 

Mistä tämä kaikki oikein alkoikaan? Talvi-iltain tarinoista!