Istun Mörri-Möykyn kuusen alla ja litistelen mustikoita eväsleivälle.Ystävävi Eila pommittaa oravaa kävyillä.Tälläisestä elämästä voivat suuret oopperatähdetkin vain haaveilla. Tämän onnen voi meiltä viedä vain dementia-niminen kaveri, ja mitä sillä on enää sitten väliä.

 

Metsäretkellä meillä on koko päivä aikaa puhua kaikenlaista, jopa viisaita asioita. Kuopus tosin sanoo että te ette kumpikaan voi olla viisaita kun teiltä molemmilta on poistettu viisaudenhampaat.

Mielestäni Eila on viisas koska hän opiskelee uskontotieteitä. Hän kyselee onko Wolfkowits katolinen vai juutalainen. Hän on käynyt USAssa tutustumassa reformoituihin uskontoihin, olikohan niitä yli 50? En ymmärrä mitään mutta kuuntelen suu auki. Eila on papin tytär ja hän lähestyy kaikkia asioita kristillisestä näkökulmasta.

 

Oravaa narratessaan hän pohtii eläintensuojelua. Hän oli lukenut sveitsiläisestä lehdestä jutun kipsijalkaisesta kanasta: Nuori lääketieteen opiskelija teki tutkimusta murtumien paranemisesta.Hän katkoi kanoilta jalkoja ja kipsasi ne taas paikoilleen nähdäkseen kuinka kauan luutuminen kestää.Yksi kana pääsi karkuun kesken kaiken. Lääkäri juoksi etsimään sitä ja joutui mielisairaalan pihaan. Vahtimestari kysyi että mihin hän juoksee. -Etsin sitä kipsijalkaista kanaa, sanoi lääkäri. Hänet vietiin suoraan suljetulle osastolle, jossa hän ehti olla kaksi vuorokautta kunnes päivälehdessä oli uutinen että joku oli ajanut kipsijalkaisen kanan päälle! Saikohan kukaan syytettä eläinrääkkäyksestä tai vapaudenriistosta, sitä ei kerrottu.

 

Toinen puheenaiheemme on autokoulu. En missään tapauksessa saisi enää ajokorttia, jos nyt pitäisi se suorittaa. Eila kertoi miten auton ajo jännitti alussa, hän kävi autokoulun 50-vuotiaana.Pakko oli kuitenkin opetella ajamaan, kun poika lähti armeijaan, eikä muuten päässyt edes kauppaan. Alussa hän ei uskaltanut edes sivuilleen vilkaista, saati vasemmalle kääntyä. Kerran hän ajoi Juvalta kotiin ja näki sotapojan liftaamassa tien sivussa. Hän päätti ottaa pojan kyytiin kun oma poikakin oli kerta armeijassa.Hän pysäytti ja poika hyppäsi kyytiin, mutta hän ei uskaltanut sitä vilkaistakaan ennen kuin sai vilkun päälle ja katsoi vasemmalle tuleeko sieltä autoja. Yhtäkkiä sotapoika karjaisi:”Mitä helevettii sie oot männy tilloomaa!”Vieressä istui oma poika, joka tutki penkillä olevaa polkupyörän tilauslappua. Sen piti olla syntymäpäivälahja pojalle.

 

Metsässä meillä on mukana Eilan tryffelinetsijäkoira. Se ei ole löytänyt vielä tryffeleitä mutta kerran se löysi kympin tieltä ja ojensi sen suussaan emännälleen. Rahan etsintään Eila nyt sitä opettaakin. Hän kiertää aamuaikaisin lenkkiä viekkaan näköisenä ja koira kulkee edellä pitkässä narussa nuuhkien maastoa. He kulkevat aina yleisillä paikoilla: urheilukentillä, toreilla ja puistoissa. Olen kerran maistanut tryffeleitä ja minusta hinta-laatu suhde ei ole niissä kohdallaan.

 

Kun saavumme kotiin, menemme uimaan. Isäntä ihailee meitä puutarhakeinussa istuen ja sanoo että hän on aina tykännyt siitä taulusta, jonka nimi on ”Ihanat lihavat naiset rannalla.” En muista sen nimistä taulua, mutta Rubensin uhkeat naiset kyllä viehättävät ronkelimmankin miehen silmää.

Annan isännälle tunnustuksen hyvästä mausta jota hän osoitti jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Kuopus makaa vatsataudissa keinun toisella puolikkaalla. -”Se on Nero-viirus ja se on jo kahdella mun kaverillakin, se voi tarttua,” hän valittaa surkeana. -Se virus ei varmasti tartu tähän porukkaan! Eihän meillä ole enää niitä viisaudenhampaitakaan, hohottaa isäntä. Tässä asiassa olen kerrankin samaa mieltä hänen kanssaan!