ENON ELÄMÄÄ

 

Meillä on jo pitkään mietitty, miten järjestetään ikääntyvän ja huonomuistisen enon hoito Kuopus ehdotti, että autotalli on valmis huone. Sinne voi viedä kamiinan ja Musti voisi muuttaa takaisin sisälle. Koska eno on allerginen eläinten karvoille, Musti on majaillut autotallissa, kun kissat ovat vallanneet koirankopin.

Palvelutalon jonossa eno on ollut jo jonkin aikaa ja odotellessa on sattunut kaikenlaista. Eno on pitäjänkuulu naistenmies ja tyttökyliltä tullessa meni ajokorttikin.

-Helppoahan junaa on ajaa, ihan suora rata edessä koko ajan, vaan yritäppäs mennä ohi autolla, puolustautuu setä. Kolarin syy on ilmiselvästi junan, ei enon. Viisaustieteitä opiskeleva esikoinen sanoo, että enon logiikka toimii tuossa iässä niin, että parin harjoituskerran jälkeen hän osaa ajaa saman reitin, mutta ei osaa muuttaa sitä. Olen kuitenkin enon puolella, eivät autoasiat niin helppoja ole. Minullekin ajastimen käyttö on hepreaa, auto ei lämpiä, kun tunnit ja minuutit ovat takaperin.

 

Enolla on ollut yhtä ja toista vaivaakin, joten vein hänet lääkäriin. Vaan tohtori, mokoma, ei antanut mitään lääkettä, eikä antanut autonajolupaa! -Menenpä viisaammalle lääkärille, ilmoitti eno vastaanottovirkailijalle.

Eno muistaa oikein hyvin kaikki vanhat asiat. Hän kertoi, että suvussa on ollut esi-isä, joka on varastanut kauroja naapurilta ja ollut siitä syystä vankeudessa Olavinlinnassa. Hän muistaa myös lapsena kuulleensa kerrottavan, että esi-äideissäni on ollut 1700-luvulla noituudesta syytetty nainen. Meidän isäntä haluaa sen tiedon kirjallisena. Hänen mielestään kyky on vain vahvistunut seuraavissa sukupolvissa ja hän kauhistelee, millaiseen sukuun sitä on tullut tietämättään sotkeutuneeksi.

Eno muistaa myös entiset kirkonmenot vanhaan hyvään aikaan, oli ne toista kuin nämä nykyiset jaarittelut! Vanha rovasti oli julistanut jyrisevällä äänellä saarnastuolista: -Siinä tekin vaan istutte ja virsiä veisaatte ja kuitenkin nurkan takana ryyppäätte ja salavuoteutta harrastatte! Oli ollut ihan tuomiopäivän jälkeiset tunnelmat koko alkuviikon.

Uudempia asioita eno ei aina muista, tai ne unohtuvat nopeasti. Hän pohti viime viikollakin monena päivänä, että mikä ihmeen laulu se oli jossa astiasta jäi jälki. Tänään hän sen muisti, Tuopin jäljet.

Enolle on nyt luvattu paikka palvelutalosta ensi kuun alusta. Kesätytöt kirjoittavat läksiäisnäytelmää, jonka nimi on’ Mustat ja valkeat lakanat.’ Olen ihan oikeasti utelias tietämään, mikä on näytelmän juoni!

Pohjanmaan täti ilmoitti enolle kantansa: En mä vaa vanhainkotihi mene, ennenku mä oon mettäni myyny ja meinaan syörä ja juoraki ne rahat. Muutenha ne kunnanisät pistää ne omahan liivintaskuhusa ja sitte mun rahoolla pröystäilee!

 

Eno pakkaa nyt tavaroitaan. Hän aikoo ottaa pakastemarjojakin mukaan aamupuuroa varten jos siellä ei satu olemaan. Enon tuleva omahoitaja palvelutalosta kertoi, että häntä odotetaan sinne jo kovasti. Puolet mummuista ovat jo tilanneet ajan permanenttiin!