ORJANA

 

Etteikö nykyaikana ole orjia? Väärä luulo, kyllä on. Minusta tehtiin orja yli kahdensadan hengen läsnäollessa.

Kuulun erääseen hyväntekeväisyysjärjestöön, jossa pyritään hankkimaan rahaa toimintaa varten erilaisilla tempauksilla. Joku keksi, että pidetään orjahuutokauppa jossa naiset ovat orjia. Mieskuoron konsertissa väliajalla nousisi lavalle kymmenen naista ja yleisö saisi huutaa heitä orjikseen yhden työpäivän ajaksi. Työn pitäisi olla kevyttä, kuten kukkapenkin kitkemistä, tiskaamista, siivousta, ja niin edelleen. Ehdotus sai kannatusta, mutta vapaa-ehtoisia orjia ei löytynyt. Ketä vaivasi ujous tai rumuus, ketä herran pelko tai naapurin nauru. Arvottiin osallistujat, ja eikös vain arpa osunut minun kohdalleni! Vain viikko oli aikaa valmistautua.

 

Ne yhdeksän muuta viisasta orjaa tilasivat ajan kampaajalle ja kosmetologille ja matkustivat kaupunkiin mekon ostoon. Heinäkiireessä ei minulle tullut mieleenkään tällainen joutavuus. Kesälapsi Jeremias lohdutti, että sinun naamasi on ainakin kaikkein KIILTÄVIN.

Kaukaa viisaana en kertonut miehelle mitään koko asiasta. Salaa unelmoin, että ehkäpä se komea kauppa-auton kuljettaja tarjoaa minusta kymmenen euroa, tai jospa itse ihana kunnanjohtaja parempipalkkaisena maksaisi vielä enemmän. Olin myytyä naista jo pelkästä ajatuksesta.

Lähtöaamuna puin päälleni mekon iloiselta 50-luvulta ja toivoin sen armeliaasti peittävän vuosien varrella tulleet kymmenen kiloa elämäniloa.

Koitti suuri hetki ja jännityksestä vavisten astelimme lavalle. Mieskuoro kajautti vielä ”Niin minä neitonen sinulle laulan,” ja juontaja aloitti orjien kehumisen. Kirkonkylän kauniiden orjien kohdalla huudot nousivat kahteenkymppiin ja lääkärineidistä maksettiin viisikymppiä. Kirjaston minihameisesta harjoittelijasta tuli melkein tappelu, viimein kunnanjohtaja sai hänet kuudella kympillä.

Sitten levein hymy päälle ja juontaja kuuluttaa, että seuraavana myydään emäntä-Leena. On näköä, on kokoa ja osaa mitä vain, (taputusta, tietysti Jeremias) paljonko tarjotaan?

-Kymppi, huutaa pankinjohtaja.

-Viisitoista euroa, huutaa kuopuksen opettaja.

-Neljä euroa ja viisikymmentä senttiä, kiljaisee Jeremias, jolla ei ole enempää rahaa.

-Kaksikymppiä, kuuluu perältä. Takapenkissä istuu erittäin tutunnäköinen mies, jolle on pyhäpuvun kanssa unohtunut Hankkijan lippahattu päähän.

-Myyty eniten tarjoavalle kahdellakympillä. Hauskaa työpäivää, toivottaa juontaja.

-Mä kerroin sille ja se lupasi tulla ostamaan sinut pois sieltä, jos ei kukaan muu sinua halua, kuiskasi Jeremias.

 

Viime aikoina isäntä on kertonut vieraillemme, että hän on ihan laillisesti ostanut tämän naisen orjakseen. Nähdessään katkeran ilmeeni, Jeremias lohduttaa, että älä ole milläsikään, kaksikymppiä on iso raha. Hänen isänsä on kertonut, että Hesassakin on Sörnäisissä yksi kahdenkympin-Elsa!