Meillä oli missikisat, ihan oikea näytelmä. Kerron tuloksen jo etukäteen: kaksoisvoitto kesätytöt Pipa ja Ellu ja perintöprinssessoina kaikki naapuruston tytöt. Mutta näytelmässä oli myös musta hevonen, missi numero 11 jota näytteli pullea ystäväni Eila. Hän vaati päästä mukaan koska kilpailun ilo on tärkeää. Olihan joku vuosi sitten mäkihyppy - kilvassa englantilainen Edwards, jonka hyppy lensi vain muutaman metrin, useimmiten se päätyi aivan hyppyrin juurelle, mutta kansa tykkäsi valtavasti ja osallistumisen ilo loisti Edwardsin kasvoista. Tähän vedoten Eila sai luvan osallistua.

 

Tuomaristoon kuuluivat isäntä ja veli-Heinonen ja minä olin tuomariston sihteeri vailla äänioikeutta. Veli-Heinonen onkin ihan missikeisari Eino Makusen näköinen, Ellu vain tummensi silmälasien yläosan tussilla ja laittoi ruusun rintaan. Juontaja Oskari Katajisto (Mikso) jututti missejä ja väliajalla esiintyi Esa Pakarinen, eli Eilan mies Pekka, ilman tekohampaita. Lierihatun koristeena oli tekopäivänkakkara. Hän lauloi puolueellisesti laulun Eilalle ja hoikat missitytöt jäivät ihan ilman huomiota: ”Minun missini painavi paljaaltaan, tota noin, tota noin kiloa, ja tarpeeksi aivan hän tarjoaa, mulle onnea ja iloa.” Pekka edusti myös lehdistöä tuomaristossa.

 

Mikson haastatteluissa tyttöjen vastaukset olivat suunnilleen samat kuin tv:ssä. Toiveammatti oli lentoemäntä, kielitaito viisi kieltä ja vähän ranskaa jne, joten kerronkin tässä vain missi numero yhdentoista vastaukset, jotka poikkesivat jonkun verran muista.

 

Idolit? -Laila Kinnunen.

Lempiohjelma? -Kotikatu, Kauniit ja rohkeat.

Harrastukset? -Ristipistotyöt ja kutominen. Salilla käynnin sijasta hän harrastaa tuiskupäivinä huispausta varsiluudalla. Tästä hän sai Jeremiaalta raikuvat aploodit, onhan Harry Potter pojan idoli.

Kielitaito? -Suomea ja savoa ja osaa laulaa italiaksi ja espanjaksi ‘Amore’

Lempiruoka? -Karjalan paisti ja lanttulaatikko.

 

Mahdolliset voittorahat hän panee saappaan varteen, koska pankit ottaa niin paljon palvelumaksuja. Ei hän aio lahjoittaa niitä ainakaan eläinsuojeluun tai kodittomille koirille. Hän voi kuitenkin pelata hedelmäpelejä kioskeilla ja kauppakeskuksissa niin kauan kuin rahaa riittää.

Uimapukukierroksella Eilalla oli kopisevat puukengät ja suihkumyssy. On etikettivirhe laittaa uimapuvun kanssa korkeakorkoiset kengät, hän sanoi. Iltapukukierroksella hänellä oli oikeat helmet jotka hän sai Pekalta syntymäpäivälahjaksi ja suuri rintaneula lähellä olkapäätä. Jonkunhan pitää näyttää esimerkkiä hyvästä mausta nuorisolle. Kaukaa viisaana hän oli ostanut Tiimarista kultakruunun, koska ainakin tv-ssä näyttää, että kruunu keikkuu pahasti tai ei pysy päässä.

 

Vaikka minulla tuomariston sihteerinä ei ole äänioikeutta, on minulla kirjoitusoikeus, joten lähetän tekstiviestejä missi numero yhdentoista puolesta tuomaristolle. Vastaukseksi tulee isännältä viesti:

Valinta on vaikeaa kun en tiedä kaikkien tyttöjen nimiä, ja Pekalta viesti Esa Pakarisen sanoin:” On vintti tuo joskus niin pimeä, etten muista ees ihteni nimeä.”

Jeremias osallistui puhelinäänestykseen niin innokkaasti, että kännykässä tuli maksuraja vastaan jo alkuillasta. Hän äänesti missiä joka on mansikkatilan tyttö, nami, nami.

 

Lehdistön ihannetytöksi valittiin (yllätys!) missi numero 11. Onnesta kyynelehtien,horsmakimppu kädessään, hän kertoi mielellään ottavansa vastaan myös kunnanjohtajan kukat ja valtuuston lahjana rantatontin Puruveden rannalta, mitä kunta varmaan tarjoaa. Hän aikoo myös ehdottaa itseään seuraavaksi Kerimäki-emännäksi, jos muut eivät älyä sitä tehdä.

 

Pekka lehdistön edustajana lähettää pahoittelunsa paikallislehden päätoimittajalle, kun pääkirjoitus jää ensi numerosta pois. Sen tilalle on todennäköisesti laitettava uimapuku-kuva Eilasta, ja alle teksti: Ihana lehdistön ihannetyttö, missi numero 11.