Radiossa laulaa ‘Onks pakko olla kiltti jos ei taho?’ Mie en taho! Pukkikaan ei tuonut, mitä toivoin. Ainut sopiva joululaulukin oli ‘no onkos tullut kesä.’

Esikoinen löysi joulun alla ruuvin lattialta, ja väitti että se on pudonnut minun päästäni. Ilmankos olo on tuntunutkin tyhjäpäiseltä.

Ainoa joka meillä ahersi iloisena joulun eteen, oli mummi. Hän neuloi sukkia niin ahkerasti että pyhätkin oli tekopyhiä. Minä puolestani päätin että meidän perhe voi kerrankin viettää erilaisen terveellisen joulun lyhyen kaavan mukaan. Laitoin kaikki jouluruuat pakkaseen. Tein kanakeittoa. Etsin leipäkoria sämpylöille mutta en löytänyt. Kumma kun kaikki häviää!

 

Jouko, myrsky joulun alla, katkaisi sähköt. Pimeässä istuessamme mummi innostui kertomaan entisajan sähköttömistä oloista. Meidän nuoriso ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista kuin karbiittilamppu, petromaks ja kaasulamppu. Sähkön tulo mummin lapsuudenkotiin sattui juuri jouluaatoksi 60 vuotta sitten. Sähköyhtiön mies tuli laittamaan sähköjä ja huomasi ettei sulake saa virtaa. Hän sanoi että jos talosta löytyy kymmenpenninen niin valoa saadaan. Hän pani pennin sulakkeen pohjaan ja kiersi, se sai kosketuksen, ja valot tuli. Ikimuistoinen jouluaatto!

Kaksi viikkoa sähkön saannin jälkeen alkoivat kanat munia. Koululla pidettiin valon juhla, jossa pappikin oli puhumassa. Kulkukauppiaat kauppasivat pyykinpesukoneita ja mumminkin kotiin ostettiin pulsaattorikone. Kulkukauppiaalta ostettiin myös Blaupunkt-merkkinen radio.

Mielestäni tarina oli kuin ihan oikea joulukertomus.

 

Meille tuli yllätyksenä Ameriikan pukki, jo aatonaattona. Kielivaikeuksia minulla kyllä oli hänen kanssaan, kun satuin yksin kotiin. Sanoin että lämmitän kanakeittoa mikrouunissa. Oo, Mikrosoft, hän ymmärsi. Ei,vaan mikrouuni, selitin. Oo, micro-oven! Merry Christmas! Jee! Ho! Kalkkunasta hän olisi pitänyt, ymmärsin. Sain selville että hän olisi tullut savupiipusta, muttei mahtunut.Vatsa täynnä kanakeittoa, heilutellen pientä suomenlippua hän jatkoi matkaansa huudellen: Merry Christmas! Ho! HO! Jee!

Hän jätti minulle paketin sanoen:” Greetings fromm your sister.” Minun sisareni nimi on oikeastikin Sisko. (Ei siinä ole paljon vanhemmilta mielikuvitusta vaadittu) Minussa heräsi epäilys? Olisiko pukki ollutkin komea lankomieheni Heimo jota heimoveljeksi kutsumme?

 

Laitoin kanakeiton jääkaappiin ja leivät pussiin kun en sitä koria vieläkään löytänyt.

Istuin keinussa mietiskellen niitä näitä noita. Ei tuntunut yhtään jouluiselta kun ei tuoksunut edes lanttulaatikko. Avasin pakastearkun ja otin jouluruuat sulamaan. Kanakeiton annoin kissalle.

Meille tulikin siis ihan perinteinen suomalainen joulu.

 

Esikoinenkin tuli jouluksi kotiin. Menin autolle vastaan ja hän kysyi ensimmäiseksi että miksi minulla oli leipäkori päässäni? Alan uskoa että se lattialta löytynyt ruuvi on todellakin pudonnut minulta!