Minusta ei sitten tullutkaan ystäväpalvelun diplominsaajaa eikä vuoden naapurinauttajaa. Kovasti kyllä yritin eikä vieläkään liene myöhäistä. Kävin Hiljalle kaupassa, vein lämpimäisiä ja ulkoilutin. Lauantaisin kylvetin hänet. Suihkuttelin vettä joka puolelle, seinillekin, ja Hilja nautti. Nyt vanhainkodissa hän sanoo että kun olisi ollut edes joku joka olisi käynyt katsomassa. Se yks vaan kävi joka vesisotaa halusi leikkiä.

Kävin monena vuonna erään yli 90-vuotiaan papin luona juttuseurana ja kertoilemassa kylän tapahtumia. Hän kun tunsi kaikki seurakuntalaiset ja minäkin suuren määrän. Kerroin esimerkiksi että viime pyhän saarna ei ollut kummoinen mutta papilla oli yhtä upea mekko kuin Paavilla Tv-ssä Kultakirjailua ja pellavaa. Kerroin että yksi kynttilä savutti, ja kirkossa oli torvimusiikkia. En tiedä mitään musiikista mutta olisiko ollut nelimiehinen torviseitsikko. Pappi sanoi että torvisoitto onkin ihan taivaallista musiikkia. Ehkä meidätkin herätetään pasuunan soitolla viimeisenä päivänä.

Armolahjoista puhuimme ja sanoin että minulle on ehkä annettu arvostelun armolahja. Sen osaan niin hyvin. Pappi-ystäväni mietti, ja sanoi että sen voisi panna vakan alle. ( vrt: kynttilä.) Hän puhui minulle myös Nikean kirkolliskokouksesta. Esikoinen muisti että heillekin on koulussa kerrottu kyseisistä bileistä. Siellä luultavasti päätettiin Niken seuraavan vuoden mallisto. Keskustelumme olivat avartavia vrmaan molemmille. Harmi vain että hän siirtyi pilven reunalle viime vuonna. Kaipaan tätä ystävyyssuhdetta.

Nykyisin käyn ulkoiluttamassa liikuntakyvytöntä metsuria.Hän nauttii puista ja raittiista ilmasta. Tienvarsimetsistä hän ihan tervejärkisesti onko ne hoidettu hyvin vai huonosti. -Tuas on moto keskenkasvuisessa metsässä, hän saatta todeta. Ja tuossa on monen hehtaarin leimikko. Mihin ne sellaisten rahasummien kanssa joutuukaan, ihmettelin. Perikatoon, perikatoon, mutisee metsurini.

Hengellisyydellä ja avuliaisuudella siunattu Maija paistaa piirakat ja pullat myyjäisiin, juoksee välillä lakaisemassa naapurien portaat ja toimittaa kauppaostokset. Kiehauttaa myyjäiskeitot ja naapurien puurot, eikä tee siitä mitään numeroa. Juosta viipottaa iloisena vanhuksen luota toisen luo ja pitää kerhoja monessa paikassa. Hän ansaitsisi kunniamerkin.Hän käyttää kaiken aikansa toisten hyväksi ja on suuri siunaus koko kylälle.

Iida-tätini valittelee kipeää selkäänsä. Käyn häntä voitelemassa ja hieromassa silloin tällöin. Hän kertoi aikoinaan nuorisoseurassa ollessaan näytelleensä prinssin hevosta.Se oli ollut selälle käypää hommaa. Sieltä asti se juontaa, selkävaiva. Lääkäri puhuu kulumista ja nivelrikosta, ja Iida painavasta ratsastajaprinssistä. Prinssi on muuttanut Kanadaan ja tuskin tietää aiheuttaneensa Iidalle tälläistä murhetta.

Iida pyysi minua tuomaan kaupasta kahvinselvikettä. En edes tiedä mitä se on ja isäntä epäilee sen olleen tietysti pirtua. Muistin vanhassa keittokirjassa olleen jonkin maininnanasiasta ja kiipesin sitä hakemaan ylähyllyltä. Tietysti kompastuin omiin jalkoihini ja jätin peukaloni oven väliin. Sitten tulikin jo tuhmia sanoja. Ei minun kärsivällisyyteni taida riittää vähäisenkään naapuriapuun. Rakas pappiystäväni pilven reunalla: Voisikohan arvostelun armolahjan vaihtaa kärsivällisyyden armolahjään?