Olen kirjoittanut näitä juttujani ihan reilusti omalla nimelläni, joten saan myös usein palautetta. Ensimäisen palautteen antaa tietokoneeni jolle kirjoitan lähettäjäksi lempinimeni Liena. Kone ehdottaa tilalle sanoja Liero tai Kiero.Olen ruvennut miettimään onkohan se oikeassa?

Lukijapalaute on seuraavanlaista:

-Kylläpä kirjotit hyvästi siitä Jussista! Just tuollane se on! Joka paikassa suuna piänä! Saipahan kerrankii kuulla kunniaasa! ( En tunne koko Jussia vaan kai se nyt sitten sai ”kuulla kunniansa” )

-Et ois kirjottanu jotta sillä on hiukset värjätty! On ne liian mustaks tehty mut nyt se kyllä suuttuu!

Taaskaan en tiedä kuka on kyseessä.

-Niihen pennut on just tuollasii! Mut usko jotta se eukko ei sau siule ennee päivee tään jäläkee!

Aika moni ”eukko” ei sano minulle päivää, eikä muutama mieskään, ikävä kyllä.

-Olenko minä sinulle valitellut kesälomani pituutta, kysyi opettaja suuttuneena. Vai oikein vapaa-ajan ohjaajaa tarjoilet!

-Ei siula oo liikoo tuota sivistystä, toteaa koirankuljettaja, jonka koiran jätöksistä mainitsin. Kaikki siule muutennii nauraavat!

-Mite sie voit moittii vähäjärkisiks kunnan päättäjiä! Eihän ne tyhjästä kokouspalkkioita nosta, vasta korottivattii niitä, sanoo mies joka TIETÄÄ, katsos, hän on sen ja sen ystävä ja kumartaa valtaatekeville. Saunailloissa hän saa tietää etukäteen kaikki asiat, kuulemma.

 

No, henkilökohtaisuuksiinkin olen mennyt, myönnettäköön. Lankomiehen älyä olen moittinut ja muidenkin opettajien. Sisar ja kummilapsi ja veljenvaimo ovat myös saaneet osansa. Luojaanikin olen moittinut kun on antanut veljen vaimolle kaksi hymykuoppaa, eikä minulle yhtäkään.

Jos olisin tohtori tai professori, minut olisi otettava todesta, ja se olisi kai vähemmän hauskaa. Nyt lukija voi vain hymyillä säälivästi kun kirjoittelen mitä vähä äly milloinkin tuottaa.

 

Itse luenkin lehdet tarkkaan.Tarkoittaakohan tuo luku minua? Mies takasivun jutussa vertailee naistenviikon nimiä, ja sanoo että Leena on hänen mielestään kaunein naisen nimi. No, kiitos, kiitos. Se ainakin tarkoitti minua ja olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan.

Urheilusivulla kerrotaan japanilaisesta Hirosta joka ei ollut koskaan hiihtänyt. Suomessa hän osti hienon laskettelupuvun, monot ja sukset. Hän totesi löytäneensä oman lajinsa, kun laski innoissaan koko viikon lasten rinteessä. Hänellä oli hulvattoman hauskaa, niin myös katselijoilla. Pienen kokonsa takia häntä luultiinkin ehkä lapseksi. Työssään kotimaassaan hän on kuulemma niin ahkera, että nukkuu yöt työpöydän alla, ei kulu aikaa matkoihin. Samanlaista ahkeruutta toivoisi Suomen työväellekin, nämä kun näyttävät usein nukkuvan työpöytänsä päällä, jopa keskellä päivää.Tuo ehkä tarkoittaa minua. Lasketella en osaa ollenkaan, mutta ehkä siinä keljuillaan minun päiväunistani! On se kumma että kateellisia riittää.

 

Kuopus mietti eräänä sadepäivänä miten ihmiset on ennenvanhaan tulleet toimeen ilman sateenvarjoa ja sadetakkeja.Siihen palautteeksi mummoni tokaisu: -Kaikki joutavoo ne lehteen kirjottaakin, mut aika hyvä se on ikkunoo pestessä ja satteenvarjona, kun käyp puita liiteristä.

Palautetta vaan toimitukseen, lehdellä on käyttöä!