Olen lahjoittanut pois kaikki teräksiset veitset, haarukat ja lusikat. Milläkö syön? Hopeisilla! Otin kaapista käyttöön häälahjahopeat ja käytän niitä lopun ikääni. Mihin niitä säästäisin, ovat olleet kaapissa jo kohta puoli vuosisataa.Ruokahetki tuntuu ylelliseltä! Baarissa syöminen ei tuntunut miltään kun ei ollut hopeisia välineitä. Maidonkin juon kristallilasista. Se on kyllä pestävä käsin mutta onhan minulla aikaa. Kahvin juon ruusukupeista ja hämmennän hopealusikalla. Yhden lusikan aikoinaan sika pureksi kuhmuille mutta käytän sitä lusikkaleipämuottina. Makkarasoppa ei enää kelpaa katilasta kauhottuna vaan kaadan sen Arebian keittokulhoon ja otan siitä hopeakauhalla. Nokkani niistän nenäliinoihin joissa on käsinvirkatut pitsit.Esiliinani ovat käsinkirjailtuja perintöessuja, nyt on aikaa silittää. Nahkakantiset Kalevalat ja Waltarit laitan pöydälle lukuetäisyydelle mutta ne kyllä tahtovat peittyä Seiskapäivien, Apujen ja Tv-ohjelmien alle.

Turhasta tavarasta olenkin pääsemässä eroon.Kirpputori on hyvä paikka, vaikka sieltä tahtoo tarttua aina kirja tai kaksi mukaan. Aidot korut annoin eteenpäin, minunlaiseni kaunotar loistaa muutenkin kuin timantti hangella. Napeistakn saa hauskoja koruja, samoin helmistä ja huopapalloista. Käden taitojen harrastaminen on kivaa!

Ja mitä ihmettä teen kuorimaraudalla, joka on jostain tullut varstoon? Tai padalla jota en ole koskaan käyttänyt? Ja mitä tekevät jalkeenjääneet sukulaisten muistoadresseilla tai vanhoilla lehdillä? Äkkiä pois vaan, On hienoa saada varaston hyllyihin tilaa. Mille? Jostain on sinne tullut taas kolme uutta muovisankkoa. Miksikö en hävitä niitä? Koska voinhan tarvita niitä marjoile ti jauhoille ta... Häpeän ja panen pääni pensaaseen.

Miksi en tehnyt tälläistä jo aikoja sitten? Elämä olisi tuntunut kevyemmältä.

 

Entä te, joilla ei ole näitä perintöjä? Nauttikaa niinkuin minäkin tähän asti helposta elämästä: muovimukeista, kirpparin sohvasta, paperinenäliinoista jne. Eipähän ole silitystä, kiiloitusta ja varomista. Kaupassa käyn vanhassa toppatakissa jossa on päälleommeltu halkeamankorjaus ja päässäni on vanha mietintämyssy jota on myös parsittu. ( Kuopusta hävettää, esikoista naurattaa.) Usein jään istumaan kadunvarsipenkille ja katselen ohikulkijoita ja kauniita muotivaatteita. Yksi elämän ylellisyyksiä on juuri vapaus, sitä en vaihtaisi mihinkään.

 

Katselen ohikulkijoiden autoja, punaiset ovat ihania! Autokuumeeseen minulla on käyåähoito-suositus: hierotaan tyhjällä lompakolla otsaa ja toistetaan aina kun oireita ilmaantuu. Lisäksi hierotaan käsiä katteettomalla pankkikortilla, erityisesti sunnuntina jolloin on autonäyttelyitä. Tehoaa!

Tavara häviää mutta sisäinen viisaus nousee.Facebookissa kiertää teksti: Ajan mittaan painomme lisääntyy koska sisäistämme niinpaljon viisautta ja tietoa. Kun se ei enää mahdu päähämme, se levittätyy muualle kehoomme.Aina kun katson itseäni peilistä,ajattelen: herran pieksut, katsokaa miten fiksu olen!

 

Tlläisenä valoisana aamuna sisäinen viisauteni sanoo: vie linnuille siemeniä. Vien niitä isossa Arabian kulhossa ulos ja annostelen tietysti hopealusikalla. ( ähäkutti, harakka! ) Tämän ylellisempää elämää n osaa kuvitellakaan!