Jossain oli tehty tutkimus vanhempien iästä suhteessa lapsen oppimiseen ja tulos oli, että vanhojen vanhempien lapset eivät opi niin nopeasti kuin nuorten vanhempien.

Nämä meidän lapset ovat jostain syystä oppineet jotain, vaikka toinen vanhemmista on jo keski-ikäinen. Ainakin he ovat oppineet nenäkkäiksi ja luulevat olevansa viisaampia kuin kanaemonsa.

Esikoinen on sitä mieltä, että minun älykkyysosamääräni on nolla ilman selityksiä. Kun kerron lukeneeni, että presidentti Bush on sukua Englannin Elisabetille, (siis joku herttua on ollut jonkun äpärälapsi ja niin edelleen), esikoinen naureskeli, että nyt on mennyt Bushit ja bushmannit sekaisin. Hän kyllä uskoo, että Bush on läheistäkin sukua bushmanneille ja pyytää sitä kovasti anteeksi heiltä. Historia on kuulemma niin laaja alue, että sitä ei voi katsoa niin mielikuvituksellisesta näkökulmasta kuin juorulehdistä käsin.

Isäntä sanoi, että toisaalta, kun Bush vieraili Englannissa, Elisabeth näytti ainakin tv-ssä kovin häpeilevältä koko ajan. Joku syyhän siihen oli.

 

Miksiköhän esikoinen ei sano mitään isännän älytasosta, vaikka tämä tilaa itselleen Aku Ankan kestotilauksen ja pitää Lordi-naamiota kun anoppi on kylässä?

Johtuuko nollan älykkyysosamäärästäni, että pidän Uuno Turhapurosta? Olen perheeltä salaa katsonut elokuvan ‘Uuno presidenttinä’ neljä kertaa. Seurana on ollut toinen fani, 8-vuotias Pekka, joka viimeksi putosi sohvalta, kun nauroi niin kovasti.

Minua kiehtoo suomalaisen miehen luonnekuvaus. Uuno hylkäsi presidentin viran kun kaverit lähtivät kalaan, sillä Härskin ja Sörlsessönin kanssa kalassa oloa ei voita mikään. Kuitenkin hän oli luotettava suomalainenmies: hän hankki tilalleen presidentiksi Manun ja tälle vielä uuden vaimon, Ruotsin Silvian.

 

Pekan älykkyysosamäärä ylittää ehkä omani, myönnän, vaikka alkuun ajattelin että mitähän tuosta lapsesta tulee. Hänen äitinsä soitti minulle itku kurkussa, kun tuli laitokselta kotiin. Hän kysyi, että mitä ihmettä hän tekee, kun lapsi on ollut kotona vasta neljä tuntia ja hän on vaihtanut kuusi vaippaa lapselleen, mutta lapsi vaan huutaa. -Millä sen saa nukkumaan? He olivat panneet jo kaksi herätyskelloa soimaan yöksi, että sitten heräisivät varmasti syöttämään lasta.

Ainoana lapsena kasvanut Pekka ei tiennyt mitä on selkäsauna tai piiska. Kerroin. Jos lapset ennenvanhaan eivät olleet kilttejä, niille annettiin piiskaa. Havainnollistin tämän hakemalla ulkoa vitsan ja napauttamalla poikaa pyllylle. Sanoin että tästä lähtien äitisi antaa aina piiskaa ellet ole kiltisti. Varoitukseksi jätin vitsan oven päälle.

Muutaman päivän perästä kerhotäti soitti minulle ja seuraavaksi soitti eskarin ope ja sitten Pekan äiti. Pekka oli näet pannut housujensa sisään sanomalehtiä. Kerhotäti kysyi syytä ja Pekka oli sanonut että kun äiti antaa selkään, eipähän koske niin kovasti. -Kummitäti jo antoi piiskaa, Pekka oli kertonut.

Miten minusta tuntuukin, kuin lastensuojelun vastaava sosiaalitoimesta katsoisi minua pitkään ohikulkiessa. Eskarin opetkin nyökkäävät enää vain kylmästi.

 

Palaan vielä isännän älykkyysosamäärään, joka ei mielestäni ole kummoinen.Yksi esimerkki sattui, kun tein Pekan kanssa kotiläksyjä. Piti tietää mitä järvestä tulee, kun järviruoko niitetään pois. Taivutin vastaukseksi ruo´oton tai ilman ruokoja, mutta ei kelvannut. Isäntä nimittäin oli sanonut, että olisi aika ruokottoman näköinen, jos kauniit kaislat niitettäisiin pois. -Opettajallekin voi viedä terveisiä, että jättää meidän kotijärven rauhaan luonnonsuojelullisilta kiihkoiluiltaan.

Mitähän sanoo opettaja, jonka älykkyydestä minulla ei ole pienintäkään epäilystä!