Erään viraston seinällä luki: !”Oppinut tietää kaikesta vähän, asiantuntija tietää vähästä kaiken, mutta keskusneiti tietää kaikesta kaiken.” Tuurasin keskusneitiä yhden viikonlopun, eli otin vastaan ilmoittautumisia kurssille, jonka nimi oli ”Naiseksi kasvaminen.” Outoa mielestäni oli se, että kurssi oli järjestetty munkkiluostariin, Valamoon. Sitä paitsi, siellä oli munkeista pulaakin, kahvin kanssa piti syödä korvapuusteja.

 

Minun siis olisi pitänyt vastata kysyjille kaikkiin asioihin oikein. En halunnut paljastaa tietämättömyyttäni, joten heitin arviolta vastauksiksi mitä mieleen tuli. Joku kysyi, montako munkkia siellä on?-Noin kuusikymmentä, sanoin. Kysyttiin, onko ruoka pelkkää kaalia? Joskus on myös naurista, lupasin. -Tehdäänkö siellä viiniä? -Aamusta iltaan. -Entä tuohuksia? -Kilometrikaupalla. -Onko Lintulassa kanoja, kalkkunoita, viiriäisiä? -Minkä ikäinen on isä-Arsenikki? -Kerätäänkö kolehtia joka päivä? Jne, jne.

Arvaatte oikein, keskusneidin hommani loppui lyhyeen.

 

Kurssikipinä jäi kuitenkin itämään. Olen sen jälkeen ollut kirjoituskurssilla, tallukantekokurssilla ja tietokonekurssilla. Osaan kirjoittaa vain yhdellä sormella, mutta opettaja sanoi, että sittenpähän et voi tehdä niin paljon virheitä. Opiskelemassa oli monta maisteriakin, joten seurassa ei ollut mitään valittamista. Aikoinani olin jopa SPR:n muonituspäällikkökurssillakin. SPR kurssitti myös nuoria ensiaputaitoihin, ja sieltä jäi monta hauskaa muistoa. Joskus minunkin piti olla autokolarin uhrina, hukkuvana uimarina, tai pelastamassa petettyä morsianta, joka uhkasi hypätä katolta. Tyttö kiljui katolla, että miten sie Mikko voit olla tuollainen petturi, mie hyppeen heti täältä alas!

Puruveden jäältä lähti tulemaan huudon pelästyttämiä kalastajia moottorikelkoilla avuksi, kunnes he huomasivat rannassa SPR:n nauhat, ja tajusivat, että kyseessä oli harjoitus!

Tulihan siinä ohessa paistettua muutamakin pannari ja keitettyä velliä litrakaupalla.

 

Nyt olen ilmoittautunut kielikurssille. Kesätytöt järjestivät harjoitukseksi savonkielen tulkin kurssin. Sain kirjallisen todistuksenkin , joka tuli ihan postissa, ja oli seuraavanlainen:

Leena Savolainen on osoittanu hyvvee savonkielen taitoo seuraavasti:

Sissäänpiäsykoe tyyvyttävä 7

Tyhjee puhetta hyvä 8

Kielen tulkkaus kiitettävä 9

Simultointitulkkaus (päällepuhuminen) erittäin hyvä, 10

Piättökoe hyvä 8

 

Tään perusteela Leena Savolainen voip toimii tulkkina kaikissa epävirallisissa tilanteissa, ja sillon, kun jonkun puhheista ei taho suaha mittää selevee.

Oppilas on osoittanu hyvvee kiinnostusta kieleen, puhhuu yksinkin aika ussein, eikä anna muille suunvuoroo.

Pieniä virheitä emme ole huomioineet, kute Ritannija (Britania) ja Pelkia (Belgia).

Kerimäellä aprillipäivänä, 1909, Pipa-Ellu, rehtori.

 

Odotan paljon nyt alkavalta kielikurssilta. Ehkä Belgia ja Iso-Britaniakin tulevat siellä oikein lausutuiksi!