Kun muutin kauemmas keskustasta, huomasin että bunkkeroidun pikkuhiljaa asuntooni ja ihailen pitkät ajat vaikkapa ainutta ruukkukasviani tai sohvaa. Nyt on aikaa taas vain olla ja ajatella. Mitäkö ajattelen? Tällä kertaa itsetuntoani ja juurianikin. Uutisvuotoa katsoessani huomasin ettäPaavo Väyrysellä on itsetunto kohdallaan. Hän sanoi että Teillä on kunnia tavata minut.

Me naiset yleensä omaamme kaiken itsemme vähättelyn ja ties minkä synnintunnon ja omantunnon. Ei muuta kuin ajattelemaan kuin Paavo: Teilläkin on kunnia lukea minun kirjoituksiani! Ainakin on ikää ja elämänkokemusta ja monenlaista työkokemusta. Pitäisi ainakin tietää mistä puhuu. Kun olen jo jättänyt pois kaikki jonninjoutavan siivoamisenkin ja roskien kantamisen, ja keskityn vaa lukemiseen, siis itseni viisastuttamiseen.

Tapasin kerran tyypin joka ihaili ihoni ja silmiäni ja jopa lausui runoja minusta, Lähdin kiiteesti pakoon. Kukahan tuollaista uskoisi, mikähän taka-ajatus sillä nyt on? Paljon tutummalta tuntuu kun sanotaan että toisillakin tässä jo alkaa hiukset harmaantua ja onhan ryppyjä muillakin tään ikäisillä. Pitäisi kai vaan tehdä Paavot, elo tuntuisi hauskemmalta.Yritän nyt kuitenkin olla suvaitsevainen kaikkia kohtaan ja nautin illan sinisistä hetkistä, ( Fazer ) ja kaikenlainen niiailu tästälähin nurkkaan.

Juuriani ajattelin kun Eila esitteli ikonia joka on esi-isän Venäjältä tuoma. Hänellä on myös aitoja tauluja, Halosta ja Palmua ainakin oli. Sinä et tietenkään ymmärrä tälläisen päälle, kun olet niin maalta, hän sanoi. En todellakaan ymmärrä. Sellainen sivistys on jäänyt oppimatta. Minun esi-isilleni oli tärkeämpää kirnu tai rukki tai kyntöaura. Mieluummin sellaiset panisin kotini koristeeksi. Esi-isäni olivat köyhiä, ahkeria ja vaatimattomia maalaisia. Oikeaa talonpoikaisaatelia, näpäytän Eilalle ja saan säälivän katseen. Alituinen itseni vähättely ei kuitenkaan johdu juuristani, niistä olen ylpeä. Jospa talonpoikaisgeeneistä olisi tullut jotain viisautta matkalleni mukaan. Että arvostaisin elämässä oikeita asioita niinkauan kun niitä meille edes annetaan.

Niitä oikeita asioita olen saanutkin viime aikoina, siis jouluksi ja tupaantuliaisiksi, runsaasti.Sain vapaan, Lempi-nimisen kanan munia, mustaherukkamehua mummolan pensaista, ruisleipää tutun pellon rukiista, maitoa suoraan tilalts ja perunoita, joita sain itsekin olla syksyllä kuokkimassa. Lähi,-luomu,-ja maalaisystävät! Muistetaan aina että meillä on Kunnia tuntea juuremme!