LÄÄKKEITÄ

 

-Lääkkeenottoaika, sanoi täti ja läksi sauvakävelylle. Hänelle oli lääkäri määrännyt ihan reseptillä liikuntaa tunnin päivässä.

-Lääkettä, sanoo serkku ja korkkaa kossupullon. Lääkäri on kehoittanut ottamaan pienen konjakkiryypyn iltaisin.

Lääkettä, sanoo mummo ja juo uuniluudan haudutusvettä. Hyvä vanhan kansan lääke mihin vaan vaivaan.

-Minulla ei ole liikaa kolesteroolia, puolustautuu isäntä kun keittää neljä kananmunaa valkean leivän lisäksi.

Kaakao parantaa aivotoimintaa, luen lehdestä ja keitän sitä ison mukillisen.

Ystävätär ottaa takapihalla valoisassa päivässä tunnin D-vitamiiniannostaan.

Naapurin Miksolle autoilu ja vauhdin hurma on lääkettä. Mikä vapaus ja rentous! TV-ssäkin näkee miten isä-Mitro hurauttaa komealla autollaan kuin Ritari Ässä. Hanaa vaan!

Kerrostalon kotirouva puolustelee: -Juon viiniä vain ”janoon”, vesi on niin kloorattua.

Ukin päänkipeys vaati ihan todellista lääkettä, neurologin apua. Tuohon vaikeaan sanaan ei kieli enää taipunut vaan hän pyysi tilaamaan ajan naurulokille.

 

Uni on todellinen hyvä lääke. Olen kuitenkin vähän epäluuloinen tämän lääkkeen kanssa meidän isännän kohdalla. -Kukahan se on tuo henkilö joka makaa tuossa sohvalla, kysyi kesävieraslapsi. Isäntä siinä nautti ruokauntaan. Laiskuutta vai lääkettä? Töihin lähtöaikaan tulee kyllä joskus kysytyksi että kukahan se onkaan tuo henkilö joka sohvalla makaa.

Joillekin se on lääkettä että ihmiset ihailevat heitä. Kepun mies, kansanedustaja tepastelee tv-ssä kansallispuvussa ja toistelee: -Me olemme yhtä kansaa, te tunnette minut ja minä tunnen teidät, te olette valinneet minut, minut, minut- Onni loistaa kasvoista.

 

Tiedän että piirtäminen ja maalaaminen on monelle todellista lääkettä. Kuopus toi koulussa piirtämänsä kuvan jossa luki ”meidän perhe saunassa”. Siinä istui isä, veli ja hän itse. Missäs minä olen, kysyin. No, etkö sie nyt muista kun se saippua putos lauteiden alle! Sie oot sitä ottamassa. Lauteitten alle oli piirretty kaksi valtavan kokoista palloa joiden jatkeena oli lyhyet tikut, kai jalat!

 

Lukeminen on minun tärkein lääkkeeni, käyn kirjastossa pari kertaa viikossa.Vanhapoika-Yrjö tuli eilen ovella vastaan. Hänellä oli toisessa kädessä seksuaalikasvatuskirja ja toisessa kirja ”Seksiä lain nimessä.” Ajattelin että hän on varmaan menossa naimisiin ja oppia kannattaa hakeakin kirjastosta

Minun lääkkeitäni on myös hyvä hieroja, mutta hän lähti vuodeksi Etelä-Amerikkaan sambaamaan. Nyt pitäisi tässä yrittää lenkkeillä, että vetreytyisi lihakset ja puhdistuisi keuhkot.

Kuntouttaja sanoi että yksi hyvä lääke on seistä yhdellä jalalla, esim. hampaita pestessä ja sitten vaihtaa jalkaa. Se on hyvää harjoitusta liukkaille keleille ja kehittää kehon koordinaatiota.

Vaan kun tämän liukkaan kelin harjoituksen jälkeen ei olekaan enää kuin hyvin heikosti suihkunraikas ja pitäisi lähteä ihmisiä tapaamaan.

Toisaalta: miksi aina PITÄÄ? Voinhan neuloa sukkaa ja kastella pelargooniaa ikkunalla.

 

Lopuksi: muistakaa kaikki täkäläiset puhua savon murretta, se on lääkettä korville. Kuten yksi eilinen vastaantulija sanoi: Polovet reistailoo, muute oun ollu terveenä. On ilemoja pielly. Hyvvee jatkoo.