Uskokaa tai älkää, olen kahden viikon sisällä ollut saman ihmisen kastejuhlassa, konfirmaatiossa ja häissä. Suloisessa Savonmaassa on kaikki mahdollista!

 

Naapurin Pike, 52 v, halusi liittyä kirkkoon. Avomiehensä Pekka oli kuulunut kirkkoon koko ikänsä, samoin pariskunnan tytär, mutta Pikeä ei oltu edes kastettu.

Kirkkoherra ilahtui kovin aikeesta. Hän sanoi että tällainen suuntaus seurakunnassa on enemmän kuin toivottavaa. suuremmassa määrin se voisi jopa muuttaa tilastoja.

Pike pyysi meitä kummeiksi. Isäntä mietti, että miten ihmeessä hän jaksaa kasteella pitää kummilasta sylissään, painoakin kun on siunaantunut aika lailla molemmille. Rohkeasti hän kuitenkin lupasi yrittää, ja otti nitropurkin varalta taskuunsa. Onneksi kaste tapahtuikin siten että kaikki seisoivat pöydän ympärillä. Kummien piti laittaa käsi kastettavan pään päälle siunauksen ajaksi. Konfirmaatiotilaisuudessakin saimme olla mukana.

 

Yhdessä tentittiin katkismusta saunaillassa, mieleen jäi jopa Jaakobin poikien isän nimi.

Pekalla ei ole koskaan muuta pukua ollutkaan kuin rippipuku, joten se kaivettiin esille ja ahdettiin joukolla ylle. Pitihän puku toki olla kun puoliso pääsi ripille. Piken yllä oli seurakunnan valkea alba, jonka pehmeään kankaaseen hän ihastui kovasti. Hän pyysi seurakunnalta lainaksi kaksi albaa. Niihin hän ja Pekka pukeutuivat vihkimisen ja hääjuhlan ajaksi.

 

Täytyi ihan nielaista kaksi kertaa, kun pari käveli käsikädessä kirkkorannasta valokuvasta, niin juhlallinen näky oli. Meidän mummo, joka oli todistajana häissä, hämmästyksestä ihan niiasi, ja sitten suuttui itseensä ja kääntyi selin. Pike hiukan myöhästyi kampaajan takia, ja pappi kerkesi jo kysymään Pekalta, että mitäs Pikelle kuuluu? Tästäkös ihastui suuresti hääparin koira, jonka nimi on Pikke. Se kuuli nimeään mainittavan, ja hyppi papin kaapua vasten ja juoksi näytösluontoisesti kirkon ympäri, kirkkorantaan ja takaisin.

 

Häissä me kummit olimme kunniavieraina, jopa ryöstimme morsiamen. Kun sulhanen ei osannut ajaa pienellä lastenpolkupyörällä, eikä suostunut edes joikaamaan, vaikka serkku on lappalainen, mietimme kauan, palauttaisimmeko morsianta hänelle ollenkaan. Isännän mielestä tuollaiselle nynnelölle ei noin hyvää naista kannata antaakaan, joten harkitsimme vakavasti Piken adoptoimista. Onhan kummien velvollisuus huolehtia lapsesta suurempanakin.

Meidän isäntä on hyvä kummi: aina ottaa kummilapsen syliin ja ottaisi viereensäkin, koska lapsenhan kuuluisikin käydä yökylässä kummilassa. Vaan ”lapsen” aviomies ei vaikuta suosiolliselta vierihoitoon.

 

Minä ostin lahjaksi kummilusikan ja valokuvan kehyksen. Kastevesi on tallessa kristallipullossa.

Nyt vain toivomme, että pariskunnan tytär menisi naimisiin meidän Mikson kanssa. Pike ja minä olemme sitä mieltä, että he saisivat ainakin mahdottoman mukavat anopit!