Tapasin torikahvilla egyptiläisen miehen. Hän kertoi näin: Johdan suurta kansainvälistä pankkia. Minulla on paljon edustustehtäviä, olen menestyvä mies. Menin naimisiin kauniin naisen kanssa. Alkuun hän täyttikin toiveeni. Muutaman vuoden kuluttua hän muuttui. Hän halusi aamiaisen vuoteeseen. Hän söi aina pähkinöitä, joi viinejä ja kutsui ystäviäänkin kylään jatkuvasti. Hän ei halunnut pelata tennistä kanssani. Hän söi ja joi ja lihoi. Nyt hän on yli satakiloinen. Jopa äitini harrastaa tennistä, sisareni juoksee. Edustusjuhliin otin sihteerini mukaan. Vaimoni ei edes halunnut nukkua kanssani samassa vuoteessa. Hän haluaa öisinkin nakerrella pähkinöitä. Itse hän on ajanut minut sihteerini syliin.

 

Olemme muutamien ystävieni kanssa perustaneet omituisten otusten kerhon. Siellä tunnemme itsemme hyväksytyiksi ja samankaltaisiksi toisten kanssa. Emme ole menestyviä, viisaita, varakkaita, kauniita, hoikkia, osaavia. Seuraamme sopisi hyvin tämä egyptiläinen rouvakin.

Meidätkin on tähän maailmaan lähetetty selviämään, vaikkemme ole yhtä vahvoja kuin moni muu on. Me tunnemme suurta ymmärrystä toisiamme kohtaan. Tiedämme miltä tuntuu, kun emme ole onnistuneet avioliitoissamme, lapsemme eivät ole menestyneet, elämämme on ollut raskasta ja tunnemme suurta erilaisuutta ja häpeää toisten rinnalla.

 

He menestyjät sanovat: Liiku, älä syö, älä juo, jne. Olet kasvattanut lapsesi huonosti, et ole osannut sijoittaa, säästää. Vieläkin pelkäämme joitakin ihmisiä tai ahdistumme toisista. Samaan taivaaseen emme halua heidän kanssaan, mutta onneksi siellä onkin monta asuinsijaa.

Ahdistuksessani menen aina omituisten otusteni luo ja tunnen olevani kotona. Heidänkään lapsensa ei menestynyt, murehdimme yhdessä. He eivät myöskään ole jaksaneet liikkua tarpeeksi, olla syömättä suruunsa tai tehdä tarpeeksi töitä. Mutta he auttavat monia pyyhkimällä kyyneleitä, rukoilemalla, halaamalla, taluttamalla. Meitä on todella paljon, vajaita ihmisiä joiden hyvyyteen uskon, koska koen sitä joka päivä.

 

Jos rakas läheisesi on mielen tai ruumiin sairauden takia pitkillä sairaslomilla, et tarvitsekaan syyttää itseäsi, omat rakkaat omituisesi ymmärtävät ja lohduttavat. Heidän lämpönsä itkettää, he ovat kokeneet samaa. Tarvitsemme toistemme tukea.

Kaikille ei ole annettu samanlaista vahvuutta elämää varten. Monilla on perimän mukana tullutta heikkoutta, mielen tai ruumiin sairautta. Kaikkeen et voi itse vaikuttaa. Ihmisen mitta ei kuitenkaan ole suoritus, vaan oleminen. Olemme itsessämme arvokkaita ihmisiä.

 

En oikein usko menestyvien hyvyyteen, koska se on usein ehdollista. Tunnen olevani ”ei kukaan,” kun he puhuvat ylitseni matkoistaan, autoistaan, hienoista puvuistaan, oopperailloistaan. Raha, valta ja omistus auttaa heitä, ja heitähän maailma tarvitsee: vahvoja, kauniita, rohkeita ja menestyviä.

 

Me vajaat tarvitsemme toistemme tukea, ja näin on maailmaan muodostunut katkeamaton piiri, jossa ollaan käsi käteen liitettyinä. Kosketuksen hetki on hyvä, haluaisin hakea tähän piiriin sen egyptiläisen naisenkin. Hänelläkin oli liikaa painoa ja minäkin pidän pähkinöistä!